Perjantaina aamulla suuntasimme haikein mielin lentokentälle. Kaikki meni onneksi todella sujuvasti; autonpalautuspaikka löytyi kerrasta, lähtöselvitykseen ei ollut jonoa, laukut eivät olleet merkittävästi ylipainoisia ja turvatarkastuskin meni melko sukkelasti. Mitä nyt minun piti antaa kämmenien pinnalta tarkempi näyte tutkittavaksi (etsivät kenties ruudin jäämiä?) ja vauvanruuat pääsivät tarkempaan testiin.
Asteikolla 4-10 lento meni ehkä noin 7+ arvosanalla. Sanotaanko näin, että vältyimme ylenpalttiselta oksentamiselta ja taukoamattomalta huutamiselta, mutta muuten sellainen "näin matkustat kohta 10kk täyttävän neidin kanssa" -pikakurssi saatiin sekä itselle että vierustovereille. Tällä kertaa meillä ei ollut ylimääräistä paikkaa vaan Kirppu oli sylissä koko matkan. 99% ajasta minun sylissä. Pitäähän Miehen saada nauttia viini rauhassa sekä pelata jotain iPadillä.
No oli miehestä toisinaan apuakin, lisäkädet olivat plussaa. Jos lentoemännät vielä laskeuduttua lepertelee lapselle niin ei kai lento lopulta niin huonosti mennyt? Onneksi jatkolento Suomeen on vasta huomenna. Ihan kiva päästä suihkuun (tulee meinaan aika hiki pitää 5h nyt haluan liikkeelle -lasta "sylissä"), vaihtaa puhtaat vaatteet (koko päivän ruokalista vaatteilla ja nilkoissa asti kuivunutta sosetta), olla vaikka hetki ihan hiljaa (5h ripiitillä Peppi Pitkätossua ja Päivänsäde ja Menninkäistä soi jo korvissa), käydä vessassa kun on vessahätä sekä kiva ottaa esille toiset lelut (jep, sama ihana melodia siitä samperin ampiaisesta...). Niin ja mainittakoon taas ne sata ja yksi keskustelua tuntemattomien kanssa "voi kuinka lapsesi on suloinen, nauraako se aina?". "No vit#%^ nauraa aina niin kauan kun vessaan on jonoa ja te notkutte siinä meidän selkänojalla!!!". Mistä tuli mieleeni pari vinkkiä ei lapsen kanssa matkustaville:
1) jos näet, että lasta syötetään - anna ruokarauha. Tämä ei ole oikea hetki alkaa naurattamaan lasta eikä apinointisi todennäköisesti edistä ainakaan ruokailua.
2) jos näet, että lasta nukutetaan - anna unirauha. Tämä ei ole oikea hetki alkaa naurattamaan lasta eikä apinointisi todennäköisesti edistä ainakaan nukahtamista.
Tiedän, hyväähän kaikki tarkoittavat. Kuten se hymytön japanilainen rouva meidän edessä joka jo ekan tunnin jälkeen heitti Kirpulle kasan suolakeksejä cheddar-täytteellä. Kiitos, mutta meillä oli ihan omat naksut lapselle mukana.
Perille Nykiin päästyämme ajatukset alkoivat kirkastumaan ja taas uskalsimme jo haaveilla, että kyllä me vielä monta reissua teemme perheenä (onneksi voin lukea tämän blogikirjoituksen aina uudelleen ja miettiä kahdesti ennen seuraavan varauksen tekemistä). Koska matka oli imenyt meistä kaikki mehut, päätimme palkita itsemme hienolla illallisella hotellin ravintolassa. Jos ei lasketa kaikkia ympäri ravintolaa heiteltyjä leivänpaloja, leluja ja astioita sekä kuohuviinikilistelyn keskeyttänyttä pörinää vaipan täydeltä niin olihan se hieno illallinen ja tuli tarpeeseen.
Mutta hei oikeesti, onhan alle vuoden ikäisen lapsen kanssa matkustaminen niin helppoa, näinhän kaikki aina sanoo. Tuskin maltan odottaa millaisia kokemuksia saamme lapsen kasvaessa. Aika onneksi kultaa muistot, sillä jo näin neljä tuntia laskeutumisen jälkeen ei voi kuin nauraa tälle päivälle eikä se loppujen lopuksi ollut edes niin rankka.
Nyt väsyttää. Huomenna nautimme puolipäivää Nykiä ja sitten suuntaamme uudella riemulla kohti paluulentoa - ihanaa päästä taas Finnairin valkoisin siivin ja toivottavasti lento on täynnä hiljaisia pitkäpinnaisia suomalaisia ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti