Lentokentällä pääsimme suoraan Finnairin Special Passanger -tiskille viemään matkatavarat ja siitä suoraan turvatarkastukseen. Kolme litran Minigrip-pussillista lastenruokia meni heittämällä läpi eikä kukaan alkanut kyseenalaistamaan Kirpun ruokahalua. Kieltämättä siinä oli muutama ylimääräinen tölkki, mutta kun koskaan ei tiedä tuleeko ylimääräisiä mutkia matkaan. Sitä paitsi jos oma verensokeri alkaa liiaksi laskemaan niin mikäs sen mukavampaa heittää naamaan kuin Neljän Viljan Onni-puuro.
Kentällä kerkesimme käydä rauhassa syömässä, Kirppu tuli syötettyä siinä samalla ja vaipanvaihdot hoidettiin ennen lennon lähtöä. Koska päiväunet olivat typistyneet vain noin 20 minuutin lentokenttämatkan mittaisiksi, tuli pienimmälle uni jo ennen kuin kone oli edes kiitoradan päässä. Vaikutti todella lupaavalta kunnes yritin hengittämättä ja sulavaliikkeisesti siirtää syliin nukahtaneen lapsen Baby Bassinettiin koneen noustua ilmaan. Ei sitten nukuttukaan ei. Toisen kerran onnistuin nukuttamaan hänet suoraan koppaan, pitkällisen kitinän ja kiukun säestyksellä. Voi kuinka helpottavaa, sain kädet vapaaksi ja pääsin vessaan. Kunnes turvavyömerkkivalo syttyi ja vessaan tuli kehoitus palata paikalla. Ei muuta kuin lapsi ylös kopasta ja turvavöihin syliini. Ei sitten nukuttukkaan ei.
Onneksi Baby Bassinet -paikan jalkatila oli todella leveä, joten lapsen sai siihen somasti viltin päälle leikkimään leluillansa (turvavyö ja vesipullo osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi). Suosittelen
varaamaan ko paikan pitkille lennoille Finnairin asiakaspalvelusta jo heti kun lentoliput on hankittu.
Pienellä lisähinnalla saa itselle tuplamäärän jalkatilaa sekä lapselle nukkuma- ja leikkipaikat. Finnair muisti lasta hienolla Oppi ja Ilo -kirjalla ja olihan palvelu erittäin huomaavaista loppuun saakka vaikka Kirppu päätti skipata päiväunet ja valvoi lähes koko lennon.
JFK:llä pääsimme tunnissa passintarkastuksesta laukkuinemme taksijonoon. Taksimatkaa olin jännittänyt etukäteen, koska meillä ei ollut mukana turvakaukaloa. Jännitin myös koko ajomatkan Manhattanille, koska sanomattakin oli selvää, että kuljetustapa ei ollut kaikista turvallisin ja viisain... Mutta pääsimme turvallisesti perille asunnolle.
Kirpun valvomisennätys mahdollisti sen, että saimme pidettyä hänet hereillä paikallista aikaa iltaseitsemään. Itseäkin väsytti siinä kohtaa jo niin paljon, että uni maistui makoisasti. Seikkailuja Nykissä ja valokuvia seuraa perästä, see ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti