Matkalla kotiin

Viimeinen puolikas päivä New Yorkissa meni hotellilla, ei vaan millään jaksettu lähteä ulkoilemaan (lapsi, mikä ihana tekosyy olla tekemättä yhtään mitään!). Saimme onneksi Late Check Outin, joten aamiaisen jälkeen otimme pienet päiväunet ja pakkailimme rauhassa ennen lentokentälle palaamista. Hotellin Airport Shuttle sattui olemaan juuri sopivasti hotellin edessä kun olimme lähdössä, joten hyppäsimme kyytiin ja olimme jo kolme tuntia ennen lennon lähtöä kentällä. Pääsimme jälleen ilman suurempia jonotuksia ja aikaa jäi reilusti ruokailuihin sekä viimehetken shoppailuihin. Kaikki loputkin taskunpohjilla lojuneet ryppyiset dollarit pääsivät kiertoon.

Huom! Tästä eteenpäin luet omalla vastuulla. Luvassa kakkapäivitystä- ja tilitystä.

Paluulento New Yorkista Helsinkiin olikin jo Kirpun elämän kahdeksas lento (jos raskauden aikaisia lentoja ei lasketa mukaan) eli lyhyessä ajassa on tullut kerättyä jo enemmänkin lentopisteitä. Tällä lennolla uusien kokemusten Top3: een kuului ehdottomasti kaikkien aikojen jättiläiskakan pamautus juuri sillä hetkellä kun lentoemäntä oli tarjoillut vieressä istuvalle miehelleni punaviinilasin (=miehellä kädet täynnä hommia) ja samaan aikaan ruokakärry tukki käytävän siten, ettemme päässeet heti astumaan väljemmille vesille. Yritin siinä sitten kaiken maailman liinoilla tukkia ja hallita pahinta ylivuotoa (oli virhe ottaa sukkahousut pois...), samalla pitäen lasta ei kosketusetäisyydellä vaatteistani, samalla hyräillen Peppi Pitkätossua rauhoitusmusiikkina, kun muut ympärillä kilistelivät ruokajuomiansa ja hyökkäsivät herkullisen härkä-teriaykin kimppuun. 

Lopulta pääsin hivuttautumaan kärryjen ohi käytävälle ja ystävällinen lentoemäntä auttoi meidät vessaan ja laittoi hoitopöydän valmiiksi; itselläni kun oli tässä vaiheessa jo kädet täynnä - no tota sanotaanko, että ihan vaan hommia. Loput yksityiskohdat skippaan, mutta sanottakoon sen verran, että nyt viimeistään ymmärsin miksi kaikissa "vinkkilistoissa" lukee, että lapsen kanssa matkustettaessa käsimatkatavaroihin pitää pakata: 

1. Paljon puhdistusliinoja

2. Kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja

3. Lapselle sekä itselle useampi vaatekerta

4. Nippu roskapusseja roskille sekä likaisille vaatteille

5. Oikein iso annos seikkailuasennetta ja huumorintajua :)

Onneksi olin tehnyt alkuvalmistelut huolella ja kaikki edellä mainitut olivat matkassa mukana, muuten olisi voinut vaikka kirjaimellisesti jäädä hätä käteen. 

Tälle lennolle meillä oli taas Baby Bassinet -paikka ja saimme Kirpun välillä touhuamaan lattialle. Viihdykkeinä meillä oli kaikki mielenkiintoisimmat lelut, iPadilla Teletappeja, Kirpun lempinaksuja sekä tietenkin Finnairin tarjoamat For your safety -pahvikortti, turvavyö sekä lukuisat eriväriset napit tuoleissa.  Toisinaan meillä pyöri sellainen viihdekeskus, että ympärillä istuvat varmaan kuvasivat meitä seuraavaan suomalaiseen sketsiohjelmaan. Kaikille tiedoksi; lennoilla saa tehdä ihan mitä vaan, jotta lapsi on tyytyväinen ja kaikki hyvät "minä en sitten ainakaan koskaan anna lapseni katsoa Teletappeja ja syödä herkkuja" -periaatteet unohdetaan hetkeksi kaikkien hyvinvoinnin vuoksi. 

Nukuttamisoperaatiosta voisi kirjoittaa pitkän tarinan, mutta tiivistän sen näin, että se kesti monta tuntia ja pisteet lopullisesta tainnuttamisesta kuuluu miehelle. Se mitä miehet osaavat paremmin kuin naiset on tietenkin omista saavutuksista puhuminen ja itsensä palkitseminen, joten jos itse olisin tässä vaiheessa ollut valmis nukahtamaan kakan ja jugurtin kuorruttama mekko päällä marttyyrimaisesti mumisten "kyllä se vaan on aina äiti joka nää hommat hoitaa" niin mies marssi rinta rottingilla verhojen taakse koneen keittiöön ja pyysi lentoemännältä pienen pullon punaviiniä, koska lapsi vihdoin nukahti ja nyt alkoi loma. Lentoemäntä totesi, että hän ei ollutkaan ensimmäinen mies joka tänään samalla syyllä haki lisää juotavaa. Hyvä miehet!

Korkkasimme pullon, skoolasimme rätisevillä muovimukeilla, nautimme hiljaisuudesta. Tunti tätä hiljaisuutta kesti kunnes alkoi aamiaistarjoilu ja pian sen jälkeen laskeutuminen.

Onneksi kirjoitin tätä julkaisua jo matkan aikana niin saan kerrottua tarkemmin mitä tarkoittaa kun vanhemmat matkan jälkeen kertovat "Matka meni siis todella hyvin, meidän lapsi on ihan luotu matkustamaan". Tämä kommentti on aika karkea yksinkertaistu siitä millaista matkanteko todellisuudessa on. Lopulta kaikki itkut ja vääntelehtemiset pyyhkiytyvät mielestä koneen laskeutuessa ja lapsen antaessa edes sen yhden hymyn kriittisellä hetkellä. Ja onhan se totta, että ei tämäkään matka mitenkään kamala ollut;  kakkatulvat, itkupotkuraivarit ja nukkumaton vuorokausi vaan kuuluvat tähän hommaan, mutta saa niille silti nauraa - jälkeenpäin ;)