Kentällä kaikki meni sujuvasti ja ei voi kuin ylistää Jenkkien palvelualttiutta sekä lapsen huomioimista. Esimerkiksi minut ohjattiin lapsen kanssa odottamaan sisälle lämpimään siksi aikaa kun mies kirjasi laukkuja Deltan ulkoilmapisteellä, turvatarkastusjonossa pääsimme heti lyhyemmän kautta ja lentoemännät ne vasta innostuivatkin viihdyttämään Kirppua.
Saimme lennolle onneksi yhden ylimääräisen paikan eli meillä oli koko kolmen penkin rivi käytössä. Kirppu mahtui sopivasti nukkumaan keskimmäisellä penkillä ja olihan syöttämiset sekä vaipanvaihdot siinä helppoa. Ihmetystä kyllä tuotti se, että Deltalla sylivauvan turvavyönä toimivat vanhemmat käsivarret. Tähän mennessä olemme joka lennolla saaneet vauvan turvavyön kiinnitettäväksi vanhemman turvavyöhön. Onneksi lihasvoimat riittivät eikä matkalla ollut suurempia ilmakuoppia.
Lento meni kaikin puolin hyvin. Ilmeisesti aamulento sopii parhaiten Kirpun rytmiin, sillä nyt vältyttiin isoimmilta kitinöiltä ja nukkuakin hän malttoi kuuden tunnin lennon aikana jopa kaksi kertaa tunnin verran. Tietenkin kaikkien vessaan jonottavien kanssa piti seurustella, mutta harsoliinalla sai näköyhteyden välillä katkaistua. Amerikkalaisilla on nimittäin kova into tulla aina juttelemaan vauvan kanssa. Sinänsä kiva kuulla noin 158 kertaa päivässä kuinka suloinen ja ihana lapseni on, mutta joskus toisinaan mietin, että pieni hetki rauhassa kahvikupin ääressä olisi ihan kiva... No tankataan nyt näitä kehuja ja jutellaan kiinnostuneiden kanssa, Suomessa ei vastaaviin keskusteluihin paljon joudu (tai pääse) ja onhan tässä lapsen ansiosta tullut keskusteltua mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Käyköhän tässä niin kuin koiranpennun kanssa aikanaan, kun suloinen pentu kyllä sai kaikkien huomiota, mutta pennun kasvaessa isoksi kaikki kiersivät kaukaa...?
Perillä Vegasissa noudimme auton vuokraamosta ja siinä huumassa autovuokraamon poika sai myytyä meille astetta paremman auton. No pitäähän Amerikassa iso auto olla, kuulemma vauvan kanssa se on niin paljon parempi. Osasi poika valita oikeat myyntiargumentit. Vuokrasimme samalla vauvan turvakaukalon, mistä lopulta emme maksaneet mitään koska vuokraamon poika unohti lisätä sen laskulle eikä lopuksi enää jaksanut lisätä sitä laskulle kun muuten oli homma jo sopivasti paketissa. Sehän sopi meille.
Jos aamulla katselin tippa silmässä West Villagen kotikatua kun piti jättää se taakse, koneen laskeutuessa Vegasiin katselin jo tippa silmässä kuinka mahtavaa on taas päästä tänne. Viime kerrasta on vierähtänyt viisi vuotta. Palmut ja punaiset kalliot, kuiva ja lämmin aavikon tuulahdus, isot autot ja jenkkihymyt sekä välkkyvalot ja suihkulähteet - tämä jos mikä on Amerikkaa!
Illallista nautimme Amerikan mummon luona. Kirppu antoi niin kaikkensa, että kannoin hänet nukkuvana autosta hotellin sänkyyn. Tällaista nukahtamista ei ole meillä vielä nähtykään. Toivottavasti unta riittää aamuun saakka. Uusi aikavyöhyke, uudet kujeet. Huomenna me shoppaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti