Paluu arkeen

Lentomatkojen tarkoitus on varmaan nostattaa koti-ikävä maksimiin jos sitä ei aikaisemmin ole päässyt syntymään. Vielä lennolle lähtiessä olin aivan varma, että lomamme loppui täysin kesken, mutta jo Helsinki-Vantaan laukkuhihnalla olin vakuuttunut, että paluupäivä oli juuri oikea ja kotiin on todella kiva päästä.

Itseni yllätykseksi olin siivonnut kodin ennen lähtöä. Tämä on aina pyrkimykseni, toisinaan se toteutuukin, mutta joka kerta se on aina yhtä suuri yllätys ja ilo tulla kotiovesta ja todeta, että onpas täällä siistiä. Siisteyttä ei kauaa kestänyt, mutta oli kiva saada pyykit lajiteltua ja kone pyörimään. Vaikka olin pessyt useamman koneellisen pyykkiä loman aikana, oli sitä edelleen pestävänä. Jos ei muuta niin matkalaukulle ja hotellihuoneen kokolattiamatolle haisevat vaatteet piti pyörittää pikaohjelmalla.

Nukuimme kaikki kolme rintarinnan neljä tuntia yhtäsoittoa. Mieli olisi tehnyt nukkua vielä toinen mokoma, mutta järki pakotti nousemaan, jotta Suomen rytmi taas tarttuisi meihin. Jos paluu Amerikasta on aina tuottanut minulle lievää tuskaa, ei päivärytmin löytyminen pienen lapsen kanssa ainakaan helpompaa ole. Ei ole kiva yrittää herätellä syväunessa olevaa lasta ja valvottaa häntä yliväsyneenä, samalla kun itsellä meinaa lähteä taju väsymyksestä. Lähdimme kuitenkin ulkoilemaan, jotta pysyisimme paremmin hereillä. Luojan kiitos minun ei tarvitse tämän loman jälkeen mennä töihin vaan voin nauttia unottemuudesta hoitovapaalaisena.

Iltatoimet saatiin alulle normaaliaikaan ja Kirppu nukahti x-asennossa sängylle nanosekuntissa. Olin laittanut meille vieraspedin valmiiksi, jotta voimme nukkua siinä yhdessä. Parempi rämpiä vielä tämä Jetlag saman peiton alla ja aloittaa sitten se todellinen paluu arkeen ja nukkuminen omissa sängyissä eri huoneissa. Nyt just ei meinaan riitä energiaa lapsen "unikouluttamiseen", parempi mennä sieltä mistä aita on matalin.

Nukuimme kuin pienet possut klo 01.00 saakka. Itse olisin tuhissut varmaan aamuun saakka, mutta Kirpun sisäinen kello ilmoitti, että nyt on aamu Las Vegasissa ja aika nousta ylös! Taistelin 2,5h ylösnousua vastaan kaikin keinoin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Alkoi nimittäin itsellekin tulemaan nälkä ja tajusin, että eihän me syöty juuri mitään edellisenä päivänä. Klo 03.30 aloitimme päivän aamupalalla ja hihittelimme keittiössä leluille, mitä emme enää muistaneet olevan olemassakaan. Mies liittyi pian seuraamme, siitä vasta riemunkiljahduksia tulikin, ja näin se paluu arkeen alkoi sitten hänelläkin. 

Hassu päivä: klo 03.30 aamiainen, klo 06.00 Kirppu päiväunille, klo 08.00 oma lounas ja sitä rataa. Jollain ihmeen konstilla olen edelleen klo 22.00 hereillä. Kirppu nukahti iltapalapöytään tuttipullo suussa. Toivotaan, että ensi yönä unta riittäisi edes kolmeen...

Matkalla kotiin

Viimeinen puolikas päivä New Yorkissa meni hotellilla, ei vaan millään jaksettu lähteä ulkoilemaan (lapsi, mikä ihana tekosyy olla tekemättä yhtään mitään!). Saimme onneksi Late Check Outin, joten aamiaisen jälkeen otimme pienet päiväunet ja pakkailimme rauhassa ennen lentokentälle palaamista. Hotellin Airport Shuttle sattui olemaan juuri sopivasti hotellin edessä kun olimme lähdössä, joten hyppäsimme kyytiin ja olimme jo kolme tuntia ennen lennon lähtöä kentällä. Pääsimme jälleen ilman suurempia jonotuksia ja aikaa jäi reilusti ruokailuihin sekä viimehetken shoppailuihin. Kaikki loputkin taskunpohjilla lojuneet ryppyiset dollarit pääsivät kiertoon.

Huom! Tästä eteenpäin luet omalla vastuulla. Luvassa kakkapäivitystä- ja tilitystä.

Paluulento New Yorkista Helsinkiin olikin jo Kirpun elämän kahdeksas lento (jos raskauden aikaisia lentoja ei lasketa mukaan) eli lyhyessä ajassa on tullut kerättyä jo enemmänkin lentopisteitä. Tällä lennolla uusien kokemusten Top3: een kuului ehdottomasti kaikkien aikojen jättiläiskakan pamautus juuri sillä hetkellä kun lentoemäntä oli tarjoillut vieressä istuvalle miehelleni punaviinilasin (=miehellä kädet täynnä hommia) ja samaan aikaan ruokakärry tukki käytävän siten, ettemme päässeet heti astumaan väljemmille vesille. Yritin siinä sitten kaiken maailman liinoilla tukkia ja hallita pahinta ylivuotoa (oli virhe ottaa sukkahousut pois...), samalla pitäen lasta ei kosketusetäisyydellä vaatteistani, samalla hyräillen Peppi Pitkätossua rauhoitusmusiikkina, kun muut ympärillä kilistelivät ruokajuomiansa ja hyökkäsivät herkullisen härkä-teriaykin kimppuun. 

Lopulta pääsin hivuttautumaan kärryjen ohi käytävälle ja ystävällinen lentoemäntä auttoi meidät vessaan ja laittoi hoitopöydän valmiiksi; itselläni kun oli tässä vaiheessa jo kädet täynnä - no tota sanotaanko, että ihan vaan hommia. Loput yksityiskohdat skippaan, mutta sanottakoon sen verran, että nyt viimeistään ymmärsin miksi kaikissa "vinkkilistoissa" lukee, että lapsen kanssa matkustettaessa käsimatkatavaroihin pitää pakata: 

1. Paljon puhdistusliinoja

2. Kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja

3. Lapselle sekä itselle useampi vaatekerta

4. Nippu roskapusseja roskille sekä likaisille vaatteille

5. Oikein iso annos seikkailuasennetta ja huumorintajua :)

Onneksi olin tehnyt alkuvalmistelut huolella ja kaikki edellä mainitut olivat matkassa mukana, muuten olisi voinut vaikka kirjaimellisesti jäädä hätä käteen. 

Tälle lennolle meillä oli taas Baby Bassinet -paikka ja saimme Kirpun välillä touhuamaan lattialle. Viihdykkeinä meillä oli kaikki mielenkiintoisimmat lelut, iPadilla Teletappeja, Kirpun lempinaksuja sekä tietenkin Finnairin tarjoamat For your safety -pahvikortti, turvavyö sekä lukuisat eriväriset napit tuoleissa.  Toisinaan meillä pyöri sellainen viihdekeskus, että ympärillä istuvat varmaan kuvasivat meitä seuraavaan suomalaiseen sketsiohjelmaan. Kaikille tiedoksi; lennoilla saa tehdä ihan mitä vaan, jotta lapsi on tyytyväinen ja kaikki hyvät "minä en sitten ainakaan koskaan anna lapseni katsoa Teletappeja ja syödä herkkuja" -periaatteet unohdetaan hetkeksi kaikkien hyvinvoinnin vuoksi. 

Nukuttamisoperaatiosta voisi kirjoittaa pitkän tarinan, mutta tiivistän sen näin, että se kesti monta tuntia ja pisteet lopullisesta tainnuttamisesta kuuluu miehelle. Se mitä miehet osaavat paremmin kuin naiset on tietenkin omista saavutuksista puhuminen ja itsensä palkitseminen, joten jos itse olisin tässä vaiheessa ollut valmis nukahtamaan kakan ja jugurtin kuorruttama mekko päällä marttyyrimaisesti mumisten "kyllä se vaan on aina äiti joka nää hommat hoitaa" niin mies marssi rinta rottingilla verhojen taakse koneen keittiöön ja pyysi lentoemännältä pienen pullon punaviiniä, koska lapsi vihdoin nukahti ja nyt alkoi loma. Lentoemäntä totesi, että hän ei ollutkaan ensimmäinen mies joka tänään samalla syyllä haki lisää juotavaa. Hyvä miehet!

Korkkasimme pullon, skoolasimme rätisevillä muovimukeilla, nautimme hiljaisuudesta. Tunti tätä hiljaisuutta kesti kunnes alkoi aamiaistarjoilu ja pian sen jälkeen laskeutuminen.

Onneksi kirjoitin tätä julkaisua jo matkan aikana niin saan kerrottua tarkemmin mitä tarkoittaa kun vanhemmat matkan jälkeen kertovat "Matka meni siis todella hyvin, meidän lapsi on ihan luotu matkustamaan". Tämä kommentti on aika karkea yksinkertaistu siitä millaista matkanteko todellisuudessa on. Lopulta kaikki itkut ja vääntelehtemiset pyyhkiytyvät mielestä koneen laskeutuessa ja lapsen antaessa edes sen yhden hymyn kriittisellä hetkellä. Ja onhan se totta, että ei tämäkään matka mitenkään kamala ollut;  kakkatulvat, itkupotkuraivarit ja nukkumaton vuorokausi vaan kuuluvat tähän hommaan, mutta saa niille silti nauraa - jälkeenpäin ;)

Vegasista New Yorkiin

Viime päivät Vegasissa menivät vauhdilla . Päiviin sisältyi vuorottaiset aanutreenit hotellin kuntosalilla, huoneistossa hengailua ja perhepäikkäreitä, shoppailua ja autolla ympäri kylää ajeluita sekä illallisia Amerikan mummolassa. Käytiin me katsomassa pari ns. pakollista nähtävyyttäkin: Hoover Dam ja Fremont Street. Vaikka emme tehneet mitään kovin ihmeellistä, aika vain kului ja liian nopeesti...

Perjantaina aamulla suuntasimme haikein mielin lentokentälle. Kaikki meni onneksi todella sujuvasti; autonpalautuspaikka löytyi kerrasta, lähtöselvitykseen ei ollut jonoa, laukut eivät olleet merkittävästi ylipainoisia ja turvatarkastuskin meni melko sukkelasti. Mitä nyt minun piti antaa kämmenien pinnalta tarkempi näyte tutkittavaksi (etsivät kenties ruudin jäämiä?) ja vauvanruuat pääsivät tarkempaan testiin.

Asteikolla 4-10 lento meni ehkä noin 7+ arvosanalla. Sanotaanko näin, että vältyimme ylenpalttiselta oksentamiselta ja taukoamattomalta huutamiselta, mutta muuten sellainen "näin matkustat kohta 10kk täyttävän neidin kanssa" -pikakurssi saatiin sekä itselle että vierustovereille. Tällä kertaa meillä ei ollut ylimääräistä paikkaa vaan Kirppu oli sylissä koko matkan. 99% ajasta minun sylissä. Pitäähän Miehen saada nauttia viini rauhassa sekä pelata jotain iPadillä. 

No oli miehestä toisinaan apuakin, lisäkädet olivat plussaa. Jos lentoemännät vielä laskeuduttua lepertelee lapselle niin ei kai lento lopulta niin huonosti mennyt? Onneksi jatkolento Suomeen on vasta huomenna. Ihan kiva päästä suihkuun (tulee meinaan aika hiki pitää 5h nyt haluan liikkeelle  -lasta "sylissä"), vaihtaa puhtaat vaatteet (koko päivän ruokalista vaatteilla ja nilkoissa asti kuivunutta sosetta), olla vaikka hetki ihan hiljaa (5h ripiitillä Peppi Pitkätossua ja Päivänsäde ja Menninkäistä soi jo korvissa), käydä vessassa kun on vessahätä sekä kiva ottaa esille toiset lelut (jep, sama ihana melodia siitä samperin ampiaisesta...). Niin ja mainittakoon taas ne sata ja yksi keskustelua tuntemattomien kanssa "voi kuinka lapsesi on suloinen, nauraako se aina?". "No vit#%^ nauraa aina niin kauan kun vessaan on jonoa ja te notkutte siinä meidän selkänojalla!!!". Mistä tuli mieleeni pari vinkkiä ei lapsen kanssa matkustaville:

1) jos näet, että lasta syötetään - anna ruokarauha. Tämä ei ole oikea hetki alkaa naurattamaan lasta eikä apinointisi todennäköisesti edistä ainakaan ruokailua.

2) jos näet, että lasta nukutetaan - anna unirauha. Tämä ei ole oikea hetki alkaa naurattamaan lasta eikä apinointisi todennäköisesti edistä ainakaan nukahtamista.

Tiedän, hyväähän kaikki tarkoittavat. Kuten se hymytön japanilainen rouva meidän edessä joka jo ekan tunnin  jälkeen heitti Kirpulle kasan suolakeksejä cheddar-täytteellä. Kiitos, mutta meillä oli ihan omat naksut lapselle mukana. 

Perille Nykiin päästyämme ajatukset alkoivat kirkastumaan ja taas uskalsimme jo haaveilla, että kyllä me vielä monta reissua teemme perheenä (onneksi voin lukea tämän blogikirjoituksen aina uudelleen ja miettiä kahdesti ennen seuraavan varauksen tekemistä). Koska matka oli imenyt meistä kaikki mehut, päätimme palkita itsemme hienolla illallisella hotellin ravintolassa. Jos ei lasketa kaikkia ympäri ravintolaa heiteltyjä leivänpaloja, leluja ja astioita sekä kuohuviinikilistelyn keskeyttänyttä pörinää vaipan täydeltä niin olihan se hieno illallinen ja tuli tarpeeseen.

Mutta hei oikeesti, onhan alle vuoden ikäisen lapsen kanssa matkustaminen niin helppoa, näinhän kaikki aina sanoo. Tuskin maltan odottaa millaisia kokemuksia saamme lapsen kasvaessa. Aika onneksi kultaa muistot, sillä jo näin neljä tuntia laskeutumisen jälkeen ei voi kuin nauraa tälle päivälle eikä se loppujen lopuksi ollut edes niin rankka.

Nyt väsyttää. Huomenna nautimme puolipäivää Nykiä ja sitten suuntaamme uudella riemulla kohti paluulentoa - ihanaa päästä taas Finnairin valkoisin siivin ja toivottavasti lento on täynnä hiljaisia pitkäpinnaisia suomalaisia ;)

Elämää Vegasissa

Parin päivän hiljaisuuden jälkeen tässä jälleen kuulumisia. Las Vegasissa kolme yötä takana ja olemme jo täysin paikallisessa ajassa, Kirppu myös. Lapset näköjään sopeutuvat nopeasti aikaeroon ainakin länteen päin matkustaessa. Parina iltana on pitänyt herätellä päiväunilta ja pitää hetki väkisin hereillä venyttäen nukkumaanmenoa, mutta onpahan sitten uni tullut vauhdilla eikä paljon ole tarvinnut tuutulauluja lauleskella.

Vaikka meillä olisi täällä "mummola", missä majailla, päätimme kuitenkin majoittautua Hilton Grand Vacation Club -nimiseen huoneistoon, jotta saamme hieman omaa rauhaa ja emme näin myöskään kuormita liikaa vanhoja ihmisiä sotkemalla heidän nurkkiansa (mustikkapuurot Amerikan mummon valkoisella kokolattiamatolla, ei kiitos). Tämä huoneisto on aivan täydellinen: hyvin varusteltu keittiö olohuoneen yhteydessä, tilava makuuhuone, siisti kylpyhuone ja kaikista ikkunoista vegasmainen välkkyvä näkymä. Lapsen kanssa tällaisessa majailu on helppoa, sillä keittiössä valmistuu ruuat, pyykit pyörivät omassa koneessa ja leikeille on paljon lattiatilaa. Parin yön jälkeen huomasimme, että meillä on makuuhuoneessa poreamme. Oltiin kai kuljettu aika sumussa kaksi päivää kun moinen oli jäänyt huomaamatta.

Hilton Grand Vacation Club

Ruokakaupoissa täällä on todella hyvä valikoima niin vaippoja kuin vauvanruokaakin. Välipaloja ja kaiken maailman naksuja ja raksuja on joka lähtöön, joten ruokia ei kyllä välttämättä tarvitsisi Suomesta kantaa ellei lapsi ole allerginen tai valikoiva ruuan suhteen. Puurojauheitakin näyttäisi olevan sekä äidinmaidonkorviketta niin jauheena kuin valmiina nesteenä. Sosevalikoimissa on paljon sellaisia makuja mitä ei Suomesta saa, joten olemme käyttäneet tilaisuuden hyväksi ja maistatteneet kaikkea mahdollista Kirpulla. Kaikkea sellaistakin mitä en ehkä "normaalioloissa" syöttäisi lapselleni (mm. Cheddar-tikut ja omenamehu).

Vanhemmatkin ovat saaneet riittävästi ruokaa kun jo lentokentälle Amerikan mummo toi kassillisen evästä ja joka päivä hän pakkaa meille eväät mukaan hotellille. Ihan kuin kaupasta ei saisi riittävästi ruokaa. Mummot taitaa olla joka puolella maailmaa samanlaisia hössöttäjiä. Meillä on täällä kaapit täynnä erilaisia kakkuja, hedelmiä, muroja ja piirakoita. Niistä saa kivasti koottua maittavan aamiaisen. Kirppukin sai oman kuivakakun sekä pääsiäisnamit. Hmm, ne taitavat jäädä syömättä...

Kelit ovat olleet poikkeuksellisen lämpimät vuodenaikaan nähden ja eilen mittari näytti +38. Päivisin vietämme paljon aikaa ilmastoiduissa paikoissa, joten kuuma lämpöaalto iskee vain autolle siirtyessä ja sieltä pois kävellessä. Mutta on tämä kivaa vaihtelua lapsen pukemiseen; pelkkä vaippa ja body riittävät. Ostin Nykistä lähtiessä onneksi uv-suojan rattaisiin, joten lapsen saa täysin suojaan ulkona ollessa. Suoja muistuttaa suomalaista hyttysverkkoa, mutta kyllä sen väitetään suojaavan uv-säteilyltä. Ainoa ongelma kuumuuden kanssa on ollut, miten saada lapsi juomaan riittävästi. Oli pakko pyörtää yksi periaate ja ostaa "vauvan mehua". Ihan sama, kunhan juo.

Hotellillamme olisi myös iso ulkouima-allas, mutta toistaiseksi olemme viettäneet päiväuniajan vuorotellen kuntosalilla käyden ja iltapäivästä olemme lähteneet liikenteeseen. Niin tänäänkin. Tänään meillä on treffit Amerikan mummon kanssa Fashion Show Mall:lla, koska hän haluaa itse valita Kirpulle röyhelömekon ja mehän tietenkin otamme mielellään lapsenvahdin shoppailujen ajaksi. Shoppailujen jälkeen suuntaamme heille illalliselle. 

Mukavaa viettää aikaa kotioloissa. Keskustan ruuhka ja tungos eivät houkuttele yhtään. Taidetaan jäädä tällä(kin) reissulla vaille Jackpottia, mutta monta muuta kokemusta rikkaampana matka jatkuu perjantaina. Sitä ennen nautitaan tästä!

New Yorkista Vegasiin

Sisäinen herätyskello herätti jo ennen herätyskelloa, sen verran kai oli matkakuumetta ilmassa. Suoriuduimne ulos asunnosta ajallaan ja taksinkin saimme heti lennosta. Onneksi olen katsonut kaikki Sinkkuelämää jaksot moneen kertaan, osasin niin hienosti heilutella ja huutaa taksia, että kuski sanoi nähneensä meidät jo kahdet liikennevalot aikaisemmin. Todennäköisesti hän muistaa meidät vielä monta päivää. 

Kentällä kaikki meni sujuvasti ja ei voi kuin ylistää Jenkkien palvelualttiutta sekä lapsen huomioimista. Esimerkiksi minut ohjattiin lapsen kanssa odottamaan sisälle lämpimään siksi aikaa kun mies kirjasi laukkuja Deltan ulkoilmapisteellä, turvatarkastusjonossa pääsimme heti lyhyemmän kautta ja lentoemännät ne vasta innostuivatkin viihdyttämään Kirppua.

Saimme lennolle onneksi yhden ylimääräisen paikan eli meillä oli koko kolmen penkin rivi käytössä. Kirppu mahtui sopivasti nukkumaan keskimmäisellä penkillä ja olihan syöttämiset sekä vaipanvaihdot siinä helppoa. Ihmetystä kyllä tuotti se, että Deltalla sylivauvan turvavyönä toimivat vanhemmat käsivarret. Tähän mennessä olemme joka lennolla saaneet vauvan turvavyön kiinnitettäväksi vanhemman turvavyöhön. Onneksi lihasvoimat riittivät eikä matkalla ollut suurempia ilmakuoppia.

Lento meni kaikin puolin hyvin. Ilmeisesti aamulento sopii parhaiten Kirpun rytmiin, sillä nyt vältyttiin isoimmilta kitinöiltä ja nukkuakin hän malttoi kuuden tunnin lennon aikana jopa kaksi kertaa tunnin verran. Tietenkin kaikkien vessaan jonottavien kanssa piti seurustella, mutta harsoliinalla sai näköyhteyden välillä katkaistua. Amerikkalaisilla on nimittäin kova into tulla aina juttelemaan vauvan kanssa. Sinänsä kiva kuulla noin 158 kertaa päivässä kuinka suloinen ja ihana lapseni on, mutta joskus toisinaan mietin, että pieni hetki rauhassa kahvikupin ääressä olisi ihan kiva... No tankataan nyt näitä kehuja ja jutellaan kiinnostuneiden kanssa, Suomessa ei vastaaviin keskusteluihin paljon joudu (tai pääse) ja onhan tässä lapsen ansiosta tullut keskusteltua mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Käyköhän tässä niin kuin koiranpennun kanssa aikanaan, kun suloinen pentu kyllä sai kaikkien huomiota, mutta pennun kasvaessa isoksi kaikki kiersivät kaukaa...?

Perillä Vegasissa noudimme auton vuokraamosta ja siinä huumassa autovuokraamon poika sai myytyä meille astetta paremman auton. No pitäähän Amerikassa iso auto olla, kuulemma vauvan kanssa se on niin paljon parempi. Osasi poika valita oikeat myyntiargumentit. Vuokrasimme samalla vauvan turvakaukalon, mistä lopulta emme maksaneet mitään koska vuokraamon poika unohti lisätä sen laskulle eikä lopuksi enää jaksanut lisätä sitä laskulle kun muuten oli homma jo sopivasti paketissa. Sehän sopi meille.

Jos aamulla katselin tippa silmässä West Villagen kotikatua kun piti jättää se taakse, koneen laskeutuessa Vegasiin katselin jo tippa silmässä kuinka mahtavaa on taas päästä tänne. Viime kerrasta on vierähtänyt viisi vuotta. Palmut ja punaiset kalliot, kuiva ja lämmin aavikon tuulahdus, isot autot ja jenkkihymyt sekä välkkyvalot ja suihkulähteet - tämä jos mikä on Amerikkaa!

Illallista nautimme Amerikan mummon luona. Kirppu antoi niin kaikkensa, että kannoin hänet nukkuvana autosta hotellin sänkyyn. Tällaista nukahtamista ei ole meillä vielä nähtykään. Toivottavasti unta riittää aamuun saakka. Uusi aikavyöhyke, uudet kujeet. Huomenna me shoppaillaan!

New York - Päivä 5

Päivä alkoi taas mukavan aikaisin ja viimeisen kokonaisen Nyki-päivän kunniaksi skippasimme jo vakioksi muodostuneen kotisohvalla nautitun lähikaupan hedelmäsalaatti murukahvilla  -aamiaisen ja lähdimme kokeilemaan viereisen korttelin Bus Stop Cafen tarjoiluja. Kirpun maiskuttaessa paahdettua leipää ja seurustellessa henkilökunnan kanssa, me saimme keskittyä omiin Bageleihin ja munakkaisiin.

Aamiaisen jälkeen teimme aamukävelyn Perry Streetille, Sinkkuelämää -sarjan Carrie Bradshawn kotiovelle. Samalla reissulla kävimme kuvaamassa myös Frendit -sarjan talon Bedfort Streetilla. Molemmat sarjat ovat oikeesti kuvattu muualla, mutta nämä talot ovat toimineet ns julkisivuna ja tulleet siten kuuluisiksi. Saatiin ihastella katuja aivan rauhassa, sillä kaupatkaan eivät olleet vielä auki ja ainoastaan muutamia työmiehiä oli meidän lisäksi liikenteessä. Matkalla meinasimme pysähtyä kuuluisaan Magnolia Bakeryyn kahville sen aukaistessa ovensa yhdeksältä, mutta ajatus päiväunista kotisohvalla alkoi tuntumaan vastustamattomalta. 

Carrien portaat (66 Perry St.)

Frendien talo (90 Bedfort St.)

Magnolia Bakery (401 Bleecker St.)

Perhepäikkäreiden jälkeen lähdimme uudelleen liikenteeseen. Löysimme kivan ravintolan muutaman metrin päästä kotiovelta ja ruuan jälkeen ajattelimme, että nyt voisimme mennä Magnolia Bakeryyn kahville ja kuppikakulle. Tälläkin kertaa se jäi vain ajatuksen asteelle, sillä pienen kuppikakkupuodin ulkopuolella oli niin pitkä jono. Päädyimme lopulta kotisohvalle nauttimaan itsekeitettyä murukahvia (ja lisukkeeksi kaivoin matkalaukusta Fazerin suklaata. Sitä oli niin runsaasti erinakuisina pieninä levyinä mukana tuliaisiksi, ettei kukaan huomaa vaikka näpistin osan itselleni.)

Meillä oli suuret suunnitelmat viettää viimeinen ilta hienossa ravintolassa kadun toisella puolella, mutta ltakävelyllä päädyimmekin hakemaan intialaisesta Take away -annokset. Poikkesimme vielä leikkipuistossa keinumassa ja ihmettelemässä, kuinka siistissä kunnossa ja hienoin leluin varusteltu leikkipuisto voikaan olla kaikille avoimessa käytössä. Näytti Magnolia Bakeryyn olevan edelleen pitkä jono.

Oli kiva viettää viimeinen päivä kotikulmilla, johan tässä on monta päivää kierrelty kaupunkia. Kaikille Nykin matkaajille suosittelen lämpimästi asunnon vuokraamista Airbnb :n kautta. Asuntovuokrat ovat huomattavasti edullisempia kuin hotellihinnat ja näin on mahdollista päästä näkemään kaupunkia aivan eri näkökulmasta. Alueena West Village on todella siisti ja viihtyisä paikka; lukuisia kauppoja, kahviloita, ravintoloita, leikkipuistoja ja paljon muuta nähtävää. 

Kotikatumme Bank St.

Vuokrahuoneiston olohuone

Aamu-uutisissa tosin oli ikävä muistutus siitä, että kaduilla saa kuitenkin kulkea varuillaan. Nimittäin päivittäisen kulkureittimme varrella Chelseassa oli eilen iltapäivästä tuntematon nainen yrittänyt kaapata ohikulkijan vauvan rattaista. Valpas lastenhoitaja sekä UPS:n lähettipoika saivat estettyä naisen pyrkimykset ja vauva on turvassa, mutta kyseinen roisto on edelleen kateissa. Pelkkä etsintäkuulutuskuva saa jo nahkani kananlihalle. Nyt on sitten lyhtypylväät täynnä tämän naisen kuvia ja 2000$ :n palkkio luvassa jos hänet saa kiinni. Iltakävelyllä näin saman näköisä naisia joka puolella. On kai syytä mennä nukkumaan.

Aamulla kello soi viiden aikaan ja matka jatkuu kohti Las Vegasia. New York jää taakse haikein mielin, täällä olisi todellakin viihtynyt pidempään. Mutta odotamme myös innolla Vegasin kesäisiä kelejä sekä sukulaisten näkemistä. 

New York - Päivä 4

Tänä aamuna nukuttiin lähes seitsemään, jihaa! Hengailimme aamupäivän kämpillä Kirpun tankatessa vielä vähän lisää unta päivän seikkailuja varten. Koska olimme todella virkeitä, päätimme kiertää vielä muutamat To do -listalla olevat kohteet: 9/11 Memorial, Wall Street ja NYSE, Charging Bull sekä Vapaudenpatsas Battery Parkista katsottuna.

9/11 Memorial "nähtiin" ohikäveltynä, koska emme jaksaneet jonottaa varsinaiselle muistomerkille niin kiersimme työmaata ja napsimme muutamat kuvat nousevista pilvenpiirtäjistä. Koska olemme todella laiskoja koskaan jonottamaan minnekään tai maksamaan ylihinnoiteltuja lippuja turistirysiin, päätimme nähdä Vapaudenpatsaan ilmaiseksi ja jonottamatta Battery Parkista sen sijaan, että olisimme ottaneet risteilyn tms lähempää katselua varten. Keli oli muuttunut päivän aikana pilviseksi, joten kovin täydellisiä kuvia ei olisi saanut lähempääkään.

Eilisestä Central Park - kävelystä viisastuneena meillä oli tänään rattaiden lisäksi myös Manduca mukana. Hyvä niin, sillä tässä vaiheessa päivää otin Kirpun takkini alle nukkumaan ja päiväunet maistuivat paremmin kaupungin melussa. Koska kello oli vasta kolmen pintaan, päätimme samalla reissulla käydä vielä katsomassa Time Squaren sekä Rockefeller Centerin, jotta viimeiselle päivällä ei jäisi mitään ns. pakollista. Nämä olivat ehkä ainoat paikat mitä molemmat muistamme ekasta Nykin matkastamme lähes kahdenkymmenen vuoden takaa, mutta halusimme nähdä ne vielä uudelleen.

Voi ahdistus mikä väenpaljous! Noihin paikkoihin ei todellakaan kannata mennä rattaiden kanssa, eikä väsyneenä, nälkäisenä tai vessahädässä (onneksi meillä ei ollut vaivana näistä kuin noi rattaat). Tungoksesta päätellen Time Squaren Toys R Us on lapsiperheiden Must -kohde, en ole koskaan nähnyt niin paljon väkeä pakkautuneena lelukauppaan. Mutta olihan se upea paikka, sisällä pieni maailmanpyörä ja kaikkea. 

Tämän päivän jälkeen paluu kotikulmille viehättävään ja rauhalliseen West Villageen tuntui erityisen hyvältä. Täällä mahtuu kävelemään kaduilla ilman törmäyksiä, tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan, ravintoloissa sekä kahviloissa on tilaa, lapset kiljahtelevat iloisesti laskiessaan liukumäkeä leikkipuistossa ja koiranulkoiluttajat tervehtivät ohimennen. Lähikaupassakin mahtuu kulkemaan rattaat ja ostoskärry rinnakkain eikä kassalle tarvitse jonottaa. 

Huomenna on sitten viimeinen kokonainen päivä Nykissä. Päätimme juuri, että vietämme sen tässä kotikulmilla ilman sen suurempia suunnitelmia. Täällä on niin mukavan kotoisaa, että on ihan pakko luvata itselle, että tulemme joskus takaisin - muuten lähtö harmittaisi todella paljon...

New York - Päivä 2

Klo 04.30 herätyksen jälkeen oltiin koko porukka todella iloisella tuulella kun aamun valjettua reippailumme eräälle hissittömälle metroasemalle, kannoimme rattaat jyrkät portaat maanalle, ostimme kertaliput maailman hitaimmasta lippuautomaatista ja vielä jollakin ihmekonstilla saimme rattaat nostettua porttien toiselle puolelle puomien yli- kaikki tämä vain todetaksemme, että olemme väärällä asemalla. Eikun takaisin maanpinnalle. Tämä upea kokemus olisi jäänyt kokematta, jos Mies olisi uskonut asunnonvuokraajan ohjeita ja uskonut vaimonsa vaistoa, joten ihan hyvä  toisinaan antaa miehen päättää kulkureitti niin saadaan lisää jännitystä.

Lopulta löysimme 8th Avenuen metroasemalle, minne alunperin olisi pitänyt mennä. Reitti alas raiteelle oli huomattavasti kivuttomampi eikä hiki ja kiukku nousseet pintaan kuten hetki aikaisemmin. Ensikertalaisina haimme apua neuvontapisteestä ja pääsimme rattaiden kanssa invaovesta raiteille. Vielä WTC:n asemalle päästyämme otimme yhteyttä valvomoon puhelimen kautta kysyäksemme josko invaoven saisi taas auki. Olihan ovessa iso varoitus, että Emergency Exitin käyttö laukaisee mittavan hälytyksen. Opimme tällä puhelulla, että Emergency Exit ovista porttien vieressä pääsee kulkemaan sisään ja ulos sen kummempia kyselemättä eikä mikään hälytys ala soimaan.

Tästä sisään...

Ja tästä ulos.

Loppupäivän metroreissut olivatkin astetta sujuvampia, hissit ja ovet löytyivät melko helposti. Kantoreppu olisi yksinkertaistanut matkantekoa, mutta toisaalta rattaat auttoivat kaiken tavaran kuljettamisessa sekä lapsen nukuttamisessa.Tämän päivän kokemuksella rattailla seikkailu Nykissä ei juuri poikkea Helsingissä kulkemisesta ja etenkin kokoonpanon ollessa kaksi aikuista + yksi lapsi, onnistuu muutaman portaan yli kantamiset tarvittaessa helposti.

Päädyimme shoppailemaan Century 21 -tavarataloon. Se oli juuri sellainen mitä olin kuullut eli paljon tavaraa epäloogisessa järjestyksessä. Jos aika ja hermot riittävät, siellä saattaa tehdä hyviä merkkivaatelöytöjä. Löysin Kirpulle pari vaatetta ja itselle tennarit, joten ei ollut turha reissu. Nähtiimpä samalla Empire State Building lähempää, sumuverhon takana komeilemassa.

Shoppailuhimot eivät vielä laantuneet Centuryssä, joten seuraavaksi suuntasimme Macy's tavarataloon Herald Squarelle. Sattuipa sopivasti, että siellä oli joku superalepäivä ja kaikista tuotteista sai -30%, myös ale-tuotteista sekä lisäksi vierailijaalennukset -10%. Ostettiin vähän lisää vaatteita Kirpulle ja takki minulle. Loput shoppailuhimot päätettiin säästää Outlet-reissulle.

Iltapäivästä palasimme takaisin kotikulmille, uupuneina, nälkäisinä ja märkinä vesisateesta. Ryhmähenki alkoi taas kohoamaan kun saimme kuivat vaatteet päälle ja ruokaa. Mies haki burritot läheisestä meksikolaisesta ja otettiin huikat punaviiniä, alkoi elämä taas hymyilemään. Nukahdettiin päiväunille neljän jälkeen, herättiin klo 20.00... Jetlagin parantelu siis jatkunee.

New York - Päivä 3

Eilinen päiväunirepsahdus kannatti ja saatiin nukkumaanmenoa venytettyä sen verran, että aamulla saimme nukkua kuuteen saakka, jihaa! Koska viime päivät olemme menneet hyvin pitkälti aikuisten ehdoilla ja vauhdilla, päätimme tänään jäädä asunnolle siksi aikaa, että Kirppu saa katkeamatonta päiväunta useamman tunnin. Sitä riittikin lähes kolmeksi tunniksi.

Päiväunien jälkeen lähdimme liikenteeseen. Eka lounas läheisessä Thai-ravintolassa, sitten junalla kohti Central Parkia. Jostain kumman syystä emme taaskaan päätyneet lähimmälle metroasemalle
vaan pääsimme kävelemään Midtownin läpi. Sainpahan napattua muutaman valokuvan matkalla.

Central Parkissa tuuli ei onneksi ollut yhtä kova ja pääsimme nauttimaan aurinkoisesta kelistä. Ostimme ekasta kojusta puiston kartan kahdella taalalla. Kirppu onneksi malttoi nukahtaa toisille päiväunille tässä vaiheessa.

Mountain Buggy Nano koeajossa

Pidän näiden rattaiden yksinkertaisuudesta; ei ole mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen. Yksinkertaisuus tekee näistä varsin riisutun mallin, joten enemmän lisävarusteita kaipaavalle nämä eivät sovellu, mutta omaa silmääni miellyttää kun näistä ei roiku mitään ylimääräisiä härpäkkeitä eivätkä ole niin "muovisen" näköiset kuin monet matkarattaat ovat. Meillä matkarattaat tulevat pääosin käyttöön ulkomaan matkoille sekä veneelle, joten kasaaminen pieneen kokoon sekä keveys olivat tärkeimpiä valintakriteereitä säädettävän selkänojan sekä tyylikkyyden lisäksi. Nyt me ollaan huristeltu näillä kolme päivää ympäri New Yorkia, tässä yhteenveto:

Plussat:

- pieni ja kapea malli, mahtuu pienistäkin koloista

- kevyt kantaa, saa helposti yksinkin muutaman portaan verran

- helppo kasata ja koota, menevät todella pieneen pakettiin

- mukana suojapussi säilytystä ja lentomatkoja varten

- laadukkaan tuntuiset kankaat ja osat

- yhtenäinen työntöaisa, joka miellyttävää materiaalia

- uskomattoman tilava tavarakori vaikka se näyttää hyvin pieneltä (mm. Marimekon Mini Weekender sujahtaa sinne just sopivasti. Lisäksi mahtuu oma takki, sateenvarjo sekä vesipullo)

- olkahihnojen korkeutta voi säätää, saa pienenkin matkustajan tukevasti kiinni

- vakaat työntää

- kääntyvät etupyörät saa lukittua tarvittaessa

- selkänojan asentoa helppo säätää yksinkertaisella mekanismilla

- tyylikäs ulkonäkö saa kehuja jopa ohikulkijoilta :)

Miinukset:

- kuomu varsin pieni (pitää hankkia erikseen joku kunnon verho tuulisia ja aurinkoisia kelejä varten)

- käveltäessä työntäjän oikea jalka osuus usein jarrulle (pelkään että menee pian rikki!)

- kapeat sivulaidat (pienetkin kädet ylettyvät sieltä tyhjentämään kaupan hyllyt jne.)

- lapsi matkustaa aina kasvot menosuuntaan, esim. vastatuuleen käveltäessä aika ikävä

- kääntyvät yhdellä kädellä, mutta ei kyllä yhtä ketterästi kuin Quinny Zappit

Katsoin netistä, että näihin olisi saatavana lisävarusteena sade- ja -uv-suojat muutamalla kympillä. Niihin varmasti kannattaa sijoittaa, joten taidamme suunnata vielä takaisin Union Squaren Babies R Us :iin katsomaan löytyisikö heiltä niitä. Kyseinen myymälä on muuten melkoinen ostosparatiisi, aivan mieletön valikoima vauvoille ja lapsille kaiken maailman tarvikkeita, vaatteita, ruokaa, rattaita, jne. Mies ja lapset kannattaa jättää vaikka vastapäiseen puistoon jäätelölle katselemaan kesyjen oravien temmellystä, jotta itse pääsee rauhassa shoppailemaan.

Luulen, että innostun huristelemaan Nanoilla kesäaikaan Helsingissäkin, sillä näitä on vaan niin kiva työnnellä ja lapsikin tuntuu näissä viihtyvän. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

New York - Päivä 1

Sunnuntai-illan ohjelmassa oli lähinnä suihkussa käynti ja laukkujen purkaminen. Kirpun iltatoimia hoitaessa Mies käväisi hakemassa lähikaupasta jääkaappiin perustarpeita. Lähikauppa yllätti valikoimallaan, mm. tuoretiskistä hedelmäsalaattia, sushia sekä kiinalaista. Ilmeisesti Mies ei osannut päättää mitä noista söisimme, joten hän toi varmuuden vuoksi vähän kaikkia.

Maanantai-aamu meillä alkoi jo kello 05.00. Kirppu yritti herätä jo aikaisemmin, mutta tiukasti sinnittelin ettei ihan kolmelta noustaisi ylös. Viideltä annoin periksi. Hassu tunne kun jo kello 07.30 olimme liikenteessä, toiset juoksivat aamulenkkiä ja toiset kiiruhtivat töihin, meidän kävellessä kohti Union Squaren Babies R Us -myymälää. Siellä me sitten roikuttiin ovenkahvassa jo ennen kello yhdeksää kun myyjä aukaisi liikkeen.

Kyseinen liike oli kyllä juuri sitä mitä olin odottanut ja vielä vähän enemmän. Voi taivas! Sitä mitä Amerikasta ei saa, sitä ei ole olemassa. Valikoima oli aivan mieletön, niin ruokalapuissa kuin pyllyrasvoissa. Matkarattaita oli näytillä reilusti, joten pääsimme kokeilemaan (tai ennemminkin katsomaan sivusta) miten ne taittuvat kasaan sekä vertailemaan muita ominaisuuksia. Amerikkalainen myyjä todellakin halusi myydä. Ainakin osaa merkeistä. Pitkällisen pohdinnan (ja taustatyön) pohjalta, hieman Jetlagin innoittamina, päädyimme hankkimaan Mountain Buggy Nano -rattaat. Voi taivas! Ne ovat aivan täydelliset (jep, nälkä kasvoi syödessä ja budjetti siinä sivussa). Kerron tarkemman raportin kuhan olen ajellut niillä useamman päivän.

Eka täysi päivä kohteessa tuli vietettyä kävellen aurinkoisessa säässä, lähinnä asuinalueemme West Villagen läheisyydessä. Päivän aikana kävimme myös Chelsea Marketilla syömässä sekä kuvaamassa Highlinea. Huomiselle on luvattu sadetta, joten suunnitteilla on shoppailupäivä jonnekin ostosparatiisiin, emme ole vielä päättäneet minne.

AY05 HKI-JFK

Lähtöä edeltävä yö ei ollut kaikista levollisin, mutta kai sitä tuli muutama tunti nukuttua kun painajaisiakin kerkesin näkemään. Onneksi lento lähti vasta iltapäivällä niin saatiin tehtyä aamutoimet normaalirytmin mukaisesti ja tehdä loput pakkailut rauhassa.

Lentokentällä pääsimme suoraan Finnairin Special Passanger -tiskille viemään matkatavarat ja siitä suoraan turvatarkastukseen. Kolme litran Minigrip-pussillista lastenruokia meni heittämällä läpi eikä kukaan alkanut kyseenalaistamaan Kirpun ruokahalua. Kieltämättä siinä oli muutama ylimääräinen tölkki, mutta kun koskaan ei tiedä tuleeko ylimääräisiä mutkia matkaan. Sitä paitsi jos oma verensokeri alkaa liiaksi laskemaan niin mikäs sen mukavampaa heittää naamaan kuin Neljän Viljan Onni-puuro.

Kentällä kerkesimme käydä rauhassa syömässä, Kirppu tuli syötettyä siinä samalla ja vaipanvaihdot hoidettiin ennen lennon lähtöä. Koska päiväunet olivat typistyneet vain noin 20 minuutin lentokenttämatkan mittaisiksi, tuli pienimmälle uni jo ennen kuin kone oli edes kiitoradan päässä. Vaikutti todella lupaavalta kunnes yritin hengittämättä ja sulavaliikkeisesti siirtää syliin nukahtaneen lapsen Baby Bassinettiin koneen noustua ilmaan. Ei sitten nukuttukaan ei. Toisen kerran onnistuin nukuttamaan hänet suoraan koppaan, pitkällisen kitinän ja kiukun säestyksellä. Voi kuinka helpottavaa, sain kädet vapaaksi ja pääsin vessaan. Kunnes turvavyömerkkivalo syttyi ja vessaan tuli kehoitus palata paikalla. Ei muuta kuin lapsi ylös kopasta ja turvavöihin syliini. Ei sitten nukuttukkaan ei.

Onneksi Baby Bassinet -paikan jalkatila oli todella leveä, joten lapsen sai siihen somasti viltin päälle leikkimään leluillansa (turvavyö ja vesipullo osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi). Suosittelen
varaamaan ko paikan pitkille lennoille Finnairin asiakaspalvelusta jo heti kun lentoliput on hankittu.
Pienellä lisähinnalla saa itselle tuplamäärän jalkatilaa sekä lapselle nukkuma- ja leikkipaikat. Finnair muisti lasta hienolla Oppi ja Ilo -kirjalla ja olihan palvelu erittäin huomaavaista loppuun saakka vaikka Kirppu päätti skipata päiväunet ja valvoi lähes koko lennon.

JFK:llä pääsimme tunnissa passintarkastuksesta laukkuinemme taksijonoon. Taksimatkaa olin jännittänyt etukäteen, koska meillä ei ollut mukana turvakaukaloa. Jännitin myös koko ajomatkan Manhattanille, koska sanomattakin oli selvää, että kuljetustapa ei ollut kaikista turvallisin ja viisain... Mutta pääsimme turvallisesti perille asunnolle.

Kirpun valvomisennätys mahdollisti sen, että saimme pidettyä hänet hereillä paikallista aikaa iltaseitsemään. Itseäkin väsytti siinä kohtaa jo niin paljon, että uni maistui makoisasti. Seikkailuja Nykissä ja valokuvia seuraa perästä, see ya!

Pakkauspäivä

Muutaman kuukauden odottelu ja suunnittelu alkavat olemaan loppusuoralla ja on aika pakata matkalaukut. Huomenna lähdemme kohti Amerikkaa. Ensin New Yorkiin ja sitten Las Vegasiin.

Viime kuukaudet olen onnistunut täyttämään päiväuniajat sekä illat mitä erikoisimmilla puuhilla. Olen mm. lukenut lukuisia blogeja vauvan kanssa matkustamisesta, kerännyt vinkkejä mitä tehdä New Yorkissa, tehnyt erilaisia tuotevertailuja (mm vauvan välipalojen ja matkarattaiden) sekä tutustunut netin sekä tuttujen kautta paikalliseen lastenruoka- ja tarvikevalikoimaan.

Tämän syvällisen valmistautumisvaiheen pohjalta olen tullut siihen tulokseen, että me pakataan Kirpulle Suomesta mukaan maidot ja puurot sekä tietenkin lennolla tarvittavat ruuat. Kaikki muu hankitaan paikan päältä. Luotan, että Amerikasta löytyy vauvalle ihan mitä vaan ja koska meidän neiti ei vaikuta olevan nirsoimmasta päästä niin eiköhän anneta hänelle mahdollisuus tutustua paikalliseen vauvanruokakulttuuriin. Lentokoneruuiksi valitsin sellaiset, jotka menevät alas lämmittämättä ja jotka saavat aikaan vaaleansävyisiä pukluja. Näin päästään helpoimmalla. Kaikki Kirpun ruuat, vaihtovaatteet, vaippatarvikkeet, lelut, ym. mahtuivat Marimekon Mini Weekender -kassiin. Unohdinkohan jotain oleellista? Luin nimittäin jostain, että vauvalle pitäisi pakata urheilukassillinen leluja ja toinen kassillinen muita tarvikkeita.

Päätin myydä pari viikkoa sitten koeajoon hankitut Quinny Zappit pois, sillä olin edelleen epävarma onko ne sittenkään parhaat tähän meidän tilanteeseen. Kirppu on niin pieni, että Zappien viisipistevyöt olivat vielä melko reilut nipin napin seiskakiloselle ja onhan selkänojan säätö hyvä olla monipuolinen kaiken varalta. En myöskään tottunut hankkimieni rattaiden "tunkkaiseen" värisävyyn, pakko myöntää. Mutta rattaat menivät heti kaupaksi ja pääsivät hyvään (suureen) perheeseen. Hyvän kauppahinnan lisäksi sain itse hyvää kokemusta ja tuntumaa.

Lähdemme siis matkaan Manducan voimin ja tämän viikon olen tutustunut Babies R Us:n matkaratasvalikoimaan. Quinnyt maksavat siellä lähes saman kuin Suomessa, mutta valikoimissa on myös paljon muita tuttuja merkkejä, kuten Graco, Britax ja Baby Jogger, jotka ovat selkeesti edullisempia kuin Suomessa. Näen lähes painajaisia osaanko tehdä valinnan paikan päällä, koska hankittavien matkisten olisi tarkoitus palvella nyt pidempään. Jos olisin osannut päättää mitkä haluamme niin olisin voinut tilata matkarattaat valmiiksi myymälään odottamaan meitä. Parempi kuitenkin mennä katsomaan livenä mitkä tuntuvat (ja näyttävät) parhaimmalta.

Olen kerännyt jo jonkin aikaa listaa mitä kaikkea hankimme matkan aikana. Kirppu on meinannut kasvaa ulos vaatteistaan matkaa odotellessa, joten hänen osaltaan pakkaaminen on helpooa kun on enää vähän vaatteita mitkä ylipäätään mahtuvat päälle. Omalla kohdalla suunta on onneksi ollut toinen ja voin iloisesti pakata mukaan pari vuotta vanhoja ennen raskautta -kesävaatteita, jotka mahtuvat päälle. Mutta siihen se ilo jääkin. Kesävaatteeni todellakin näyttävät syvältä kaapin perältä kaivetuilta että ihan hävettää lähteä ne päällä Manhattanille kävelemään. Kuhan pääsen shoppailemaan niin vanhat nuhjuiset vaatteet saavat jäädä sille tielle, mielellään jo ostoskeskuksen kierrätyspisteeseen.

Onko hyvin suunniteltu puoliksi tehty, se jää nähtäväksi. Toivottavasti ensi yönä nukutaan hyvin. Öitä!

Kahvia ja sympatiaa

Kahviriippuvuuteni on päässyt aivan uusiin mittasuhteisiin äitiyslomani aikana, ihme että vatsalaukkuni on vielä ehjä. Aamulla hörpin himoissani ekaa kupillista samalla kun syötän Kirpulle aamupuuroa, oman aamupalan aikana otan toisen kupillisen, kolmannen kupin korkkaan ennen päiväunia, neljännen päiväunien aikana, viidennen niiden jälkeen ja kello on tässä vaiheessa vasta nipin napin iltapäivän puolella ja jo on perinteinen pannullinen mennyt!

Kahvikone helpottaa oleellisesti tämän riippuvuuden ylläpitämistä, sillä kupillisen saa loihdittua kätevästi kahta nappia painamalla. Paitsi silloin kun on kiire. Silloin koneesta loppuu pavut. Sitten vesi ja sen jälkeen kone pyytää tyhjentämään puruastian. Kun pienet huoltotoimet saa tehtyä, pääsee taas päivän tai kaksi nappia painamalla. Koneella saisi valmistettua myös hienoja maitokahveja ym, mutta minäpä opettelin juomaan kahvini mustana niin selviän vähemmällä työllä ja sotkulla.

Kahvinjuonnin hauskin puoli on kuitenkin sen sosiaalinen puoli kun kupillisen (tai pannullisen) voi nauttia hyvässä seurassa. Äitiysloman aikana olen päässyt tutustumaan helsinkiläiseen kahvilakulttuuriin aivan uudesta näkökulmasta. Kiitos teräsvatsani, kestän vaikka useammat kahvitreffit päivässä ja saan siten hoidettua myös korvien välistä hyvinvointia sekä ylläpidettyä sosiaalisia suhteita. Keskustassa asumisen hyvä puoli on se, että kahviloita riittää ja lähteminen niihin on helppoa, myös seuraa on mukavasti tarjolla.

Tämän päivän Hesarin Nyt-liitteessä listattiin kaupungin parhaat Vauvakahvilat. Ilokseni huomasin, että meillä on vielä monta paikkaa kokeilematta. Vauvaystävällisyys voidaan määritellä monella tapaa. Itse en vetäisi ihan yhtä tiukkaa linjaa kuin kyseisessä lehtijutussa. Meille tärkeintä on, että kahvilaan pääsee rattailla sisään ja että hyvää kahvia myydään isoissa kupeissa (vähän niin kuin maidossa, suurkuluttajan kannattaa katsoa litrahintaa yksikköhinnan sijaan!). Syöttötuolit, lastenhoitohuoneet ja mikrot ovat plussaa, mutta toistaiseksi omilla eväillä ja leluilla ollaan pärjätty askeettisemminkin varustelluissa paikoissa. Tärkeää on myös viihtyisä ilmapiiri, ystävällinen palvelu ja hyvä seura. Toistaiseksi Kirppu osaa onneksi hymyillä ja nauraa ventovieraillekin sekä heiluttaa iloisesti pientä pulleaa kättänsä tervehtiäkseen, joten kanssakahvittelijoilta liikenee hymyjä ja sympatiaa.

Parasta sympatiaa tarjoaa kuitenkin "mammakaverit" niin kasvotusten kahvilla kuin etänä linjan toisessa päässä. He tietävät paljon sanomattakin, ymmärtävät paljon selittämättä ja usein osaavat sanoa juuri ne oikeat sanat. Tämän ihmisryhmän viisaimmat yksilöt osaavat joskus jopa olla sanomatta yhtään mitään. Alan pikkuhiljaa päästä mukaan ryhmään, alkeet ovat jo takana, mutta syventävät opinnot vielä edessä. Yksi esimerkki edistyksestä on, että pystyn nykyään jo käyttämään sanaa "mamma". Aikaisemmin se sai aikaan lähinnä vilunväreitä ja huonovointisuutta. Nyt mammailu kuten Muumien katselu alkavat olemaan jo niin osa arkeamme, etten sitä itse enää huomaakaan.

Nyt tämä mamma lähtee nauttimaan kupin kahvia. Maailman parhaassa seurassa nimittäin pirteä peipponen juuri alkoi huutelemaan pinnasängystänsä. Mukavaa viikonloppua!

Sydämen tykytyksiä

Tänään se tapahtui. Se hetki mitä jokainen pienen lapsen vanhempi pelkää. Nimittäin Kirppu meinasi tukehtua. Tuli testattua vanhempien nopeus sekä toimintakyky säikähtäneenä. Onni onnettumuudessa olin muutama kuukausi sitten mieheni kanssa lukenut, miten pienen lapsen kohdalla tulee menetellä tällaisessa tilanteessa, ja jostakin selkärangasta se sitten tuli: lapsi ylös lattialta, kallistus siten että suu on alempana kuin nielu, ja napakoita lyöntejä lapojen väliin. Voin kertoa, että ne olivat elämäni pisimmät sekunnit. Neljännellä lyönnillä tuli oksennus ja sen mukana joku kova juttu - olisko ollut kuivunut hedelmänpala tms. mitä nyt keittiön lattialta saattaa löytyä. Se oli aivan liian iso "juttu" vauvani suuhun...

Nopeesti se tapahtuu kun selkäni käänsin. Pienet kädet löytävät lattialta kaikkea suuhun laitettavaa mitä aikuinen ei näköjään edes huomaa. Onneksi Mies oli lähellä ja toimi nopeesti. En edes halua ajatella, mitä olisi tapahtunut jos olisin puunannut tiskipöytää hetkenkin pidempään Kirppu lattialla selkäni takana. Rehellisesti sanottuna olen kyllä illan aikana ajatellut monta kertaa mitä kaikkea olisi voinut käydä. Tällainen pohdinta kai meidät aikuiset erottaa lapsista.

Mutta Kirppu ei onneksi osannut edes surra tapahtumaa viisi minuuttia tapahtuneen jälkeen, äitikin alkaa pian toipumaan tärinästä. Mitä tästä opin:

1) keittiö pitää imuroida usein ja tarkasti
2) Kirppu osaa liikkua ja etsiä uusia kokemuksia paremmin kuin uskonkaan
3) myös lastenhoitajille tulee muistuttaa miten toimia tällaisissa tilanteissa

Onneksi huomenna on uusi päivä. Yön aikana kasvatan silmät selkääni. Hyvää yötä!

Keittiössämme tuoksuu myslipatukka!

Tällä hetkellä en taida kuulua siihen äitiryhmään, joka voi vauvauinnin jälkeen pukukopissa kehua kuinka on taas koko viikonlopun kokkaillut pienokaiselle soseita ja pakastanut tulevan kuukauden tarpeet kätevän kokoisissa jääpala-astioissa. Toisinaan kyllä keittelen Kirpulle kasviksia, lihaa ja kalaa siinä samalla kun teen ruokaa meille aikuisille. Toisinaan olen innostunut kokeilemaan vauvanruuissa estottomasti uusia makuja, mutta viime aikoina olen nolottavan usein päätynyt hakemaan Kirpulle eksoottisia makuja ja uusia gourmet-elämyksiä lähikaupan lastenruokaosastolta. Rehellisesti sanottuna olen kyllä sitä mieltä, että pienellä valikoivalla otteella sieltä K-Kaupan hyllystä löytyy takuuvarmaa ja monessa suussa testattua tavaraa. Hyvää niissä on ainakin se, että tuoteselosteesta voi tarkistaa mitä ruoka pitää sisällään ja kuinka ruoka säilyy - omatekoisista aterioistani en aina menisi täysin takuuseen, koska valmistus tapahtuu  "ripaus tätä, loraus tuolta" - menetelmällä.

Mutta tänään yllätin itseni pitkästä aikaa aivan uusien kokeilujen parista. Innostuin nimittäin Eskapismin Aaltoillen arjessa -blogissa julkaisemasta myslipatukkaohjeesta, joka sopii täydellisesti sormiruokailevan suuhun ja käteen. Muuntelin ohjetta sen mukaan mitä aineksia meidän keittiöstä löytyi ja yritin tällä kertaa oikein pinnistellä, jotta muistan näiden suussasulavien Apinaevääksi kutsuttavien myslipatukoiden sisällön:

1 Banaani
1 tl kookosöljyä
1dl kaurahiutaleita

Heitin kaikki ainekset kulhoon ja sekoitin Bamixilla tasaiseksi tahnaksi. Tässä kohtaa on muuten pakko mainita brändi, koska Bamix on aivan omaa luokkaansa! Olen ehkä vähän yli-innoissani siitä, koska se oli eka Kirpulta saamani joululahja.

Muotoilin tahnasta viisi pötkylää pellille ja paistoin 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Annoin lihamureketta muistuttavien patukoiden jäähtyä hetken ennen tarjoilua. Kuten kuvista näkyy, hyvin maistuu! Kerron huomenna tuliko näiden seurauksena ikimuistoista jälkipyykkiä.

Ulkonäkö muistuttaa läheisesti myös Mustin kupista kaivetulta, mutta monet lapsethan pitävät koiranruuasta, eikös vaan? Koostumus oli sopivan pehmeetä hampaattomalle nautiskelijalle ja pötkömuodosta sai pienillä sormilla tukevasti kiinni. Siisteysfriikkinä näistä tuli heti uusi lempparimme, sillä Apinaeväs ei murene eikä leviä joka paikkaan kuten leipä, eikä se mössäänny ja liimaannu liisterinomaisesti kuten maissinaksut. Yksi patukka kestää lähes hajoamattomana noin 25 lattialleheittoa, 92 hakkausta pöytää vasten sekä noin puolituntia imeskelyä ja maiskuttelua. Suosittelen kokeilemaan! Lapsen iän ja ruokatorven koon mukaan sisältöä voi tuunata, esim marjoilla, rusinoilla ja pähkinöillä, alkuperäisessä ohjeessa oli mausteena ceylonkanelia.

Tämä viikko on muutenkin poikkeuksellinen, jo kolmas "iltavapaa" putkeen. Eilinen suuhygienisti pirteällä äänellä maskinsa takaa sanoikin, että yleensä me pienten lasten äidit nautimme hammashoidossa, koska kerrankin saa vaan maata eikä tarvitse tehdä mitään. Siinä kun makasin koko kroppa jäykkänä häntäluussa asti vihloen, kuolat poskilla ja silmät vettä vuotaen, en pystynyt sanomaan yhtään mitään. En sitten mitään. Vieläkin mietin näin vuorokauden jälkeen onko elämässäni todellakin tulossa joskus sellainen vaihe, jolloin oikeesti lähtisin mieluusti hänen luokseen makoilemaan? Tänään saan uuden mahdollisuuden vain maata hänen käsittelyssään, sillä jostain syystä eilinen ei vielä riittänyt pään nollaamiseen. Tänään menen varmuuden vuoksi suoraan vastaanotolta kuntosalille, koska hikitreenin tehosta minulla on paremmat empiiriset tutkimustulokset.

Torstai on toivoa täynnä!

Quinny Zapp -koeajossa

Oli kyse sitten autoista, moottoripyöristä tai lastenrattaista, löytyy makuja ja mieltymyksiä laidasta laitaan. Odotusaikana käytin runsaasti aikaa vauvan menopeleihin tutustuessa; hain kokemuksia keskustelupalstoilta, blogeista ja tietenkin lähipiiristä. Hyvä niin, sillä jos olisin uskonut vain yhtä, luultavasti olisin valinnut meidän tarpeisiin sopimattomat vaunut. Hankimme lopulta Bugaboo Cameleon -merkkiset yhdistelmävaunut, jotka ovat käytössä osoittautuneet aivan nappivalinnaksi meille.

Moni Bugaboo-kuski ei kaipaa niiden rinnalle erikseen matkarattaita, ovathan ne jo itsessään kapeat ja ketterät sekä tyylikkäät cityvaunut. Joulun lomamatkalla Keski-Eurooppaan koin, ettei ne lentokenttäelämässä ole ehkä ne kaikista näppärimmät ja en halua ottaa jatkossa riskiä, että ne vaurioituisivat lentomatkoilla. Kuljetuslaukku niille maksaa jo enemmän kuin uudet matkarattaat, joten alkoi täydellisten matkarattaiden metsästys.

Matkarattaiden tärkeimmiksi kriteereiksi muodostui se, että rattaat saa kasattuna mahdollisimman pieneen tilaan sekä kasaaminen onnistuu yhtenä kappaleena (eli runko ja istuin taittuvat samaan pakettiin). Toiveena oli myös tukevuus, selkänojan säätö makuuasentoon sekä siedettävä ulkonäkö. Koska kyseessä tulisi olemaan kakkosrattaat mitä käytetään vain matkoilla, ne pitäisi saada edullisesti.

Kaikkihan sen arvaa, ettei tuollaisia matkarattaita ole olemassakaan, ainakaan edullisesti. Joten aloitin etsinnän käytetyistä rattaista huuto.netistä ja tori.fistä. Tarjontaan tutustuessa tein samalla pikagalluppia kaveripiiriin ja luin käyttökokemuksia netistä. Lopulta päädyin malliin Quinny Zapp , jouduin siis tinkimään kallistuvasta selkänojasta, koska hinta käytetyistä Quinny Zapp Extroissa oli tuplaten. Tyylikkyydestä en pystynyt tällä(kään) kertaa tinkimään, käytännöllisyydestä kyllä, joten en halunnut siirtyä toiseen merkkiin. Plussana Quinnyssä vielä se, että niihin saa meidän MaxiCosi -turvakaukalon adaptereilla kiinni.

Nyt me ollaan sitten koeajeltu Huuto.netistä ostetuilla Zappeilla pari päivää ja ihan kivasti ne kulkee! Ne ovat todella kevyet työntää, kääntyvät helposti yhdellä kädellä kääntäen. Vaikuttavat myös varsin tukevilta. Istuma-asento ei ole täysin jyrkkäsuora, joten tuollainen juuri ilman tukea istumaan oppinut lapsi pysyy niissä tukevasti (jouduin lyhentämään valjaita hieman itsetehdyllä hiuslenkkipatentilla). Tämän päiväisen lenkin perusteella niissä pystyy myös nukkumaan siihen saakka kunnes äiti kolauttaa niillä hissin seinään...

Zappien takapyörät ovat yllättävän leveällä toisistaan (Bugaboot ovat kapeammat!) ja niiden kanssa pitää opetella uusi ajotyyli 20-luvun hissiin sekä muutama porrasaskelma ennen ulko-ovea. Pyörät ovat myös aika kovat ja jousitusta ei ole, joten ne eivät mene kovin sulavasti katujen sadevesikourujen yli. Näin tuulisena ja aurinkoisena päivänä kattavampi kuomu olisi kätevä noin pienelle matkustajalle. Pitää miettiä miten ratkaisen tämän aurinkolomalla, en ole vielä valmis siirtymään "Puklurätti pyykkipojilla" -vaiheeseen. Vielä pitäisi testata kulkeminen ratikalla ja bussilla, jännittää jo valmiiksi millaisella sirkustempulla noin pienipyöräisen ajoneuvon saa omin voimin sisälle ja ulos.

En ollut täysin tyytyväinen rattaiden kuntoon. Näköjään ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä mikä on hyväkuntoinen ja millaisista käytön jäljistä olisi hyvä mainita erikseen. Mutta kaupat on tehty ja näillä mennään. Ensi kerralla olen viisaampi, en osta enää koskaan mitään ennen kuin itse näen tuotteen omin silmin...

Nyt koeajellaan Helsingissä ja pari viikon päästä ollaan tositoimissa maailmalla! Saa nähdä onko reilun kolmen viikon päästä Huuto.netissä myynnissä hyvin koeajetut ja paljon maailmaa nähneet matkarattaat. Suosituksia uusista kulkuneivoista otetaan jo nyt vastaan, ihan varmuuden vuoksi.

Jaahans, mies tuli töistä ja aika vaihtaa hetkeksi vapaalle. Tämän illan "oma aika" sisältää suuhygienistillä käynnin. Yksi niistä naisen elämään kuuluvista pakollisista inhokeista, mikä nyt vaan on joskus pakko hoitaa. Rentouttavaa iltaa kaikille!

P.S. Laukku roikkuu työntöaisalla vasten valmistajan suosituksia. Kun painopiste on riittävän alhaalla, kyllä ne hienosti pystyssä pysyy.

Keinulehmä tässä moi!

Harva nainen haluaa kutsua itseään lehmäksi, mutta minäpä otin tämän jo teinivuosina ystävättäreni kanssa toisillemme ystävällisessä mielessä keksineen lempinimen uudelleen käyttöön. Oikeastaan idea blogin nimeksi tuli etusivulla komeilevasta otuksesta. Se oli nimittäin ensimmäinen hankinta lastenhuoneeseen jo raskausaikana. Ostin sen Huuto.netistä kyllä aasina, mutta Facebook-ystäväni saivat minut uskomaan, että se on sittenkin lehmä. Kaupunkilaista on helppo huijata. Oli mikä oli, kutsumme sitä nyt Keinulehmäksi ja siitä on ollut uskomattoman paljon iloa ja hauskuutta jo monelle meillä vieraileelle pikkuiselle (aikuiset käyttävät sitä rahina, toimii). Pikkuhiljaa noin yhdeksän kuukauden ikäinen Kirppukin pääsee itse tutustumaan keinuvaan kaveriinsa. Niin pahaa känkkistä ei ole vielä tullut etteikö se unohtuisi keinuttelemalla ja kuuntelemalla lehmän korvasta laukaistavaa melodiaa (vai pitäisikö sanoa aikuisten korvassa vihlovaa piipitystä!).

Blogin idea ei ole suinkaan kirjoittaa lehmän elämänkertaa vaan jakaa havaintoja ja kokemuksia meidän arjesta sekä nostaa esiin lapsiperheitä koskettavia ajankohtaisia asioita. Haen itse paljon tietoa netistä ja suurella mielenkiinnolla luen muiden blogeja. Näistä samoista itseäni kiinnostavista aiheista - vauvaperheen tarpeellisista ja turhista härpäkkeistä, kaupungilla ja ulkomailla selviytymisestä, vauvan kanssa puuhastelusta ja harrastamisesta sekä terveydestä ja hyvinvoinnista - tulen kirjoittamaan.

Toivon, että lukijani saavat ideoita ja ajatuksia sovellettavakseen, jopa erilaista näkökulmaa katsoa tätä sangen mielenkiintoista elämänvaihetta ja ehkä ripauksen rohkeutta tehdä asiat omalla tyylillään. Pyrin kirjoittamaan suurempia liioittelematta ja kaunistelematta, mutta turhat narinat unohtaen, koska se ei vaan kuulu elämäntyyliini. Jos haluat lukea kuinka vauvantulo muutti kaiken, pilasi parisuhteen ja mielenterveyden sekä karisti loputkin naiseudesta, löydät vertaistukea aivan muualta...

Oho, tämän blogitekstin kirjoittamiseen meni noin kuusi tuntia. Sinä aikana kerkesi tapahtumaan jo vaikka mitä; Kirppu nukkui päiväunet ja kävi isänsä kanssa ulkoilemassa, sillä välin minä kävin Spinningissä ja saunassa, syötiin yhdessä iltapalaa ja taisteltiin nukkumaanmenoa vastaan. Mutta nyt on hiljaista; nostan jalat lehmärahille ja alan tuijottamaan telkkaria. 

Mukavaa iltaa kaikille!