Phil & Teds Dot koeajossa - osa 1

Niin kiva kun Bugaboilla on ollutkin kruisailla, tuli meille lähes pakottava tarve vaihtaa ne sisarusrattaiksi. Kirppu saa alkuvuodesta matkakaverin ja viime kuukaudet olen perehtynyt eri vaihtoehtoihin tehdä matkaa uudella kokoonpanolla. 

Koska ikäeroa lapsilla tulee olemaan 1v 6kk, en usko seisomalaudan olevan vaihtoehto. Vauva Manducassa ja taapero rattaissa kuulostaa myös hankalalta, joten sisarusrattaat alkoivat kuulostamaan käytännöllisemmältä. Koska asumme ydinkeskustassa, liikumme pääosin kävelemällä sekä joskus julkisilla, ja viihdymme paljon kapeissa kaupoissa ja kahviloissa, sisarusrattaille on suuria vaatimuksia. Lukuisten Google-hakujen, vaunuliikkeissä vierailujen, kadulla kyttäilyjen, mammatreffeillä käytyjen keskustelujen ja unettomien öiden jälkeen päädyimme hankkimaan Phil & Teds Dot -mallin rattaat (muita vaihtoehtoja oli Phil & Teds Navigator ja Mountain Buggy One Plus). Valinta oli lopulta senteistä kiinni, koska Dot oli kaikista pienin ja siten mahtui varmuudella 20-luvulla rakennetun talomme hissiin.

Otimme uudet Dotit käyttöön jo tässä vaiheessa, hyvissä ajoin ennen toisen lapsen syntymää. Yhden taaperon kanssa seikkaillessa tässä tiivistettynä kokemuksemme.

Plussat:

- markkinoiden kapeimmat tuplat (leveys 59cm)

- kaikin puolin siro malli, mahtuu hyvin ratikkaan ja linja-autoon tukkimatta koko käytävää

- todella helpot säätömekanismit viisipistevöissä, selkänojan säädössä, jne.

- sporttinen ulkonäkö

- mukautuu tilanteen mukaan 1-2 eri ikäisen lapsen käyttöön

- tilava tavarakori kun kyydissä vain yksi lapsi

- saatavilla runsaasti lisävarusteita ja varaosia

- pyörät isommat kuin matkarattaissa (halkaisija 25cm) joten kulkee sujuvasti portaissa sekä katukivetyksissä

- kevyet kääntää ja työntää

- helppo kasata ja koota

- menee koottuna todella pieneen tilaan

- taaperon on helppo kiivetä itse kyytiin "jalkatason" ansiosta

Miinukset:

- kolmipyöräisyys vaatii totuttelua (mm ratikkaan nousu, yhdellä kädellä työntäminen jne tuntuvat todella epävakailta)

- kuomu lyhyt pienelle lapselle

- mukitelineen saa vain rungon ulkoreunaan kiinni (leventää useamman sentin eikä siten mahdu kapeeseen hissiin)

- vain kasvot menosuuntaan

- kapeat olkahihnat valuvat jatkuvasti pois olalta

- tavarakorista tippuu tavarat helposti koska on todella avoin

- yhdellä kädellä työntäessä todella kiikkerän oloiset

- tuulisella kelillä kaatuu helposti parkissa (mm. nämä meni saman tien ympäri kaverin terassilla, onneksi ei ollut lapsi kyydissä...)

- kapea malli on melko suojaton paikka lapselle, raajat roikkuvat jatkuvasti ulkopuolella ja ihmisruuhkassa saa olla varovainen, että ohikulkijat töni / kolauta kassilla lasta

- renkaisiin saa ilmaa huoltoasemalta ja näyttäisi vaativat täyttöä melko usein

Kokonaisuutena olemme olleet kuitenkin tyytyväisiä hankintaan. Pitää myöntää, että kyllä ne Bugaboot ovat rattaiden Mersut, ei siitä pääse mihinkään. Mutta lapsiluvun kasvaessa ja tarpeiden muuttuessa Phil&Teds Dotit ovat oikein hyvä järkivalinta. Vuoden vaihteen jälkeen pääsemme Dottien kanssa tositoimiin kun saamme virittää ne vauvan sekä taaperon menopeliksi. Silloin pääsemme mahdollisesti testaamaan myös talviajo-ominaisuudet. Kirjoittelen sitten Koeajoa osa 2:n. Pakkasia ja loskakelejä odotellessa, moikka moi!

Helsingin kesäkohteita - maalla ja merellä

Viime kirjoituksesta onkin aikaa. Miehen kuuden viikon loma meni pääosin veneillessä, mökkeillessä sekä puuhatessa kaikkea hauskaa yhdessä, joten kirjoittelut olivat tauolla. Yhteisen kesäloman jälkeen olemme Kirpun kanssa palanneet meidän normaaliin arkirytmiin jo useita viikkoja sitten, mutta jotenkin päiväuniajat sekä illat ovat menneet muissa puuhissa - lähinnä laiskotellessa. Mutta ennen kuin on myöhäistä ja ennen kuin poikkeuksellisen lämmin kesä pyyhkiytyy mielestä, tässä muutamat kohdevinkit:

- Uimastadion: upea uusi kokemus! Pienellä rahalla pääsee hellettä pakoon vilvoittelemaan puhtaiden vesien äärelle. Alueella on runsaasti tilaa omalle piknik-viltille ja paikkoja löytyy sekä auringosta että puiden suojasta. Alueelle pääsee hyvin ratailla (koodin porttiin saa kassakuitista). Vaikka menimme heinäkuun hellepäivänä, tilaa oli hyvin. Lapsille on oma allas sekä kahluualue erikseen. Suosittelen ottamaan omat eväät mukaan, koska "ravintolassa" näytti lista sisältävän ruokaa vain tilapäiseen nälänhätään, tyyliin nakit-ranskalaiset-nugetit-lihiksellä.

- Pihlajasaari: kesällä todella suosittu ja ehkä ruuhkainenkin, mutta monipuolinen saari lapsiperheelle. Uimarannan lisäksi, leikkikenttä, ravintola (lista keskinkertainen, mutta ok), kunnon vesivessat sekä hyvä venelaituri pikkulapsen kanssa liikkuessa. Matkarattaat kannattaa jättää kotiin, saarella kätevin liikkumismuoto kantoreppu, sillä polut ovat aika "löysää" hiekkaa.

- Iso Vasikkasaari: viehättävä ja vehreä saari pienen venematkan päässä mantereesta. Saarella on viihtyisä ravintola, mistä löytyy moneen makuun sopivaa herkullista ruokaa. Ruokailun jälkeen seurueemme lapset pääsivät katselemaan lampaita aitauksessa. Saaressa on myös näköalatorni ja muuta mukavaa, ne jäivät meiltä tänä kesänä näkemättä.

- Stora Herrö: kesän ehdoton piknik- ja grillauskohde ainakin aikuisporukalla! Venelaituri on kapea ja korkealla, todella hankala, mutta siitä selviää pienellä jännityksellä. Saaressa on grillikatos sekä ruokailupaikka oikein kauniissa maisemissa. Maasto on kuitenkin kallioista ja jyrkkää, joten kovin vilkkaan ja varomattoman lapsen kanssa tämä voi olla stressaava paikka (meillä oli mukana kolme 1-8vee lasta, sydän meinasi pysähtyä tosissaan vain kerran). Saaresta löytyy myös näköalatorni sekä uimaranta. Kaunis paikka sekä lyhyt matka Helsingistä plussaa!

Stora Herrö, näkymä päivällispöydästä.

- Faro, Ruoholahti: Ravintola Faro Ruoholahden Kanavarannassa yllätti iloisesti kattavalla viikonloppubrunssilla. Tarjolla oli tuoreita hedelmiä, itsetehtyjä leivonnaisia, erilaisia salaatteja ja leipiä. Lapsi maksoi brunssista ikävuosien mukaan, meillä siis yhden euron. Katettu terassi, siisti miljöö sekä ystävällinen palvelu! Syöttötuoleja oli tarjolla useampia ja ravintolaan mahtuu hyvin rattaillakin, joten toimii mainiosti mammatreffikohteena. Lähialueelta löytyy yksi kaupungin suurimmista leikkipuistoista, minne voi mennä temmeltämään isoille nurmialueille ja erilaisiin vempaimiin.

- Kaunissaari: kesän suurin pettymys! Saari on todella ränsistynyt ja rehevöitynyt, puskat täynnä epämääräisiä telttailijoita ja kesän karmein ulkovessakokemus! Saaren ravintola muistutti lähinnä keskikaljabaaria, joten käännyimme ovelta pois. Ohitimme saaressa kivan uimarannan sekä leikkipuiston, mutta en tänne kyllä toisten lähde, koska sijainti on niin kaukana ja osa matkaa tehdään avomerellä. Omalla veneellä ei ainakaan kannata lähteä kuin tyynellä kelillä.

Lähestyminen Kaunissaareen oli lupaava.

- Suomenlinna: neljän tunnin rantautuminen omalla veneellä maksaa 7€, mutta sitä vastaan saa hyvää palvelua. Nuori mies auttoi rantautumisessa sekä köysien sitomisessa. Suomenlinnassa on useita ravintoloita, joista tänä kesänä kävimme Chapmanissä sekä Valimossa. Chapmanissa lapsi sai lounasbuffetista ruokaa 1€ per ikävuosi hinnoittelulla (mikä loistodiili sormiruokailevalle!) ja ulkoterassille mahtui rattailla, mutta tarjolla oli myös syöttötuoleja. Suomenlinnassa on useita kauniita paikkoja piknikille (suosikkini on Kustaanmiekka) sekä paljon mielenkiintoista nähtävää eri-ikäisille seikkailijoille. Miinuspuolena melko pitkät kävelymatkat, osa kävelyreiteistä mukulakiveä (tosi kiva matkarattailla...) sekä kesäsesongin ruuhkaisuus.

- Villa Pentry: Espoon Nuottaniemessä sijaitseva mummonmökkimainen lounaspaikka, missä kaunis puutarhaterassi. Ravintolan lounas oli kotiruokamainen ja myynnissä oli itseleivottuna piirakoita ja torttuja. Tunnelma oli oikein hellyyttävä ja tänne menemme mielellään uudelleen. Ravintolan läheltä löytyi lasten leikkipaikka sekä koirille koiraparkki vesikippoineen.

Villa Pentry.

- Ravintola Skiffer, Liuskaluoto: Kaivopuiston edustalla pieni "ravintolasaari", jota suosittelen lämpimästi. Skiffer on kuuluisa pitsoistaan, mutta me käydään täällä usein vain tankkaamassa vene ja ostamassa jäätelöt. Terassi näyttäisi olevan koko kesän todella täynnä, mutta palvelu pelaa silti nopeesti. Pitsalista on sen verran erikoinen, että seurueemme 13vee poika meinasi pyörtyä täytteestä "possunposki", mutta todellisuudessa se oli aivan tavallista kinkkua - luojan kiitos! Pitsat ovat kyllä herkullisua, hyvä mahdollisuus kokeilla uusia makuyhdistelmiä.

Tässäpä nämä paikat minne pääsee joko omalla veneellä tai yhteysveneellä, mantereen paikkoihin kävellen tai julkisilla. Helsinki on täynnä mitä mielenkiintoisempia kesäkohteita, aina ei tarvitse mennä Linnanmäelle tai Korkeasaareen, mistä kokemukseni mukaan saa ylihinnoiteltuja elämyksiä kananugeteilla maustettuna.

Nyt kun tämä viimeinen kesäinen päivitys on saatu puristettua pihalle, voin alkaa keräämään kokemuksia sadepäivän puuhista. 

Kodinelektroniikkaa emannän makuun

Mieheni ystävä meinasi katketa naurusta kun kerroin viime joulun alla toivovani joululahjaksi uutta pesutornia. Mikäpä sen hyödyllisempi kotiäidin työkalu kuin laite, joka nopeuttaa ja helpottaa loputtoman pyykkiurakan kanssa painimista. Joulupukki onneksi toteutti hassun toiveeni ja reilu puoli vuotta olen saanut nauttia uudesta pesutornista. Vielä kun joku keksisi, miten ne joka nurkkaan kasautuvat viikkaamattomat puhtaat pyykit -kasat saataisiin nopeammin käsiteltyä... Kirpulla on selkeesti kiinnostusta auttaa, mutta toistaiseksi hänen ahkera levitystyö lähinnä hidastaa prosessia. Arvostan silti, hän edes yrittää.

Sain joululahjaksi myös Bamixin, aah tuon sauvasekoittimien Bemarin! Se on osoittautunut myös korvaamattomaksi niin vauvansoseiden kuin aikuisten pirtelöiden valmistuksessa. Vanha Phillipsin sauvasekoitin tuntuu lähinnä motorisoidulta survimelta tuon jälkeen, parempi kuin ei mitään, joten pidän sitä tallessa vielä "pahan päivän varalle". 

Kevään aikana sain vinkkejä, että rikkaimuri säästäisi hieman hermoja sormiruokailevan lapsukaisen kanssa. Monta kuukautta suunnittelin ullakon laatikoiden tonkimista, siellä pitäisi olla rikkaimuri, minkä aikanaan saimme häälahjaksi. Koiraperheessä se tosin osoittautui tarpeettomaksi ja päätyi ullakolle jemmaan. Nyt kun meillä ei enää ole koiraa siivousapuna, on rikkaimurille todella käyttöä. Vieraillessani ystäväperheessä keväällä, sain sellaisen myyntipuheen nykyaikaiselle rikkaimurille, että oksat pois. Kuulemma mieskin saattaa innostua siivoamisesta kun sellainen suriseva kapistus löytyy keittiöstä käden ulottuvilta. Tämä osoittautui täysin oikeaksi taktiikaksi saada mies tarttumaan imuriin. Kuinka mukavaa onkaan kun ruokailun jälkeen voi syöttäjä imuroida suurimmat (lue: puolilautasellista riisiä ja jauhelihaa) roiskeet pöydän alta. Näin sukkien pohjat eivät ole aina täynnä kuivuneita juuston paloja ja litistyneitä riisinjyviä, puhumattakaan siitä mitä Kirppu söisi pöydän alta vielä päivienkin päästä.

Nyt kun olen päässyt tässä kotiäidin välineurheilussa oikein kunnolla vauhtiin, innostuin uudesta kapistuksesta: höyrypesurista! Onnekseni huomasin syntymäpäivieni lähestyvän ja aloitin lobbaustyön hyvissä ajoin. Kuinka hienoa olisikaan, että saisi itse tehopestyä ikkunat, lattiat, matot, sohvat, kaakelinsaumat ja oikeestaan kaiken mahdollisen. Nopeesti pesuri säästäisi itsensä takaisin jo pelkästään mattojen pesulamaksuista, henkisen hyvinvoinnin lisääntymisestä puhumattakaan. Meillä kun lähes kaikki matot ovat pesulassa pesetettäviä. Ja meillä kun lähes kaikki matot ja muut kodin tekstiilit ovat valkoisia. En ole vielä valmis siirtymään vaiheeseen, jossa kodin tekstiilit ovat väriltään kakan ja oksennuksen kestäviä, on keksittävä joku muu selviytymiskeino.

Eilen Mies tuli Prismasta iso paketti kainalossa ja sain syntymäpäivälahjani hieman ennakkoon. Tuskin maltoin odottaa, että Kirppu meni yöunille ja pääsin testaamaan uutta Kärcheriä. Otin testikohteeksi kylpyhuoneen. Aivan käsittämätöntä kuinka nopeesti ja helposti saumat puhdistuivat! Käsittämätöntä kuinka olen laiminlyönyt niiden puunaamisen viime kuukausina. Mutta nyt ovat asiat toisin. Jatkossa ylläpitosiivous tapahtuu käden käänteessä. Tänään on vuorossa olohuoneen maton tahrojen poisto. Miehen loman aikana pääsen puunaamaan kodin jokaisen nurkan. Höyrypesurin käyttö ei nimittäin onnistu lapsen kanssa kuuman vesihöyryn vuoksi.

Kuka väitti, että naiset eivät halua lahjaksi kodinkoneita? Kun reilu kymmenen vuoden aikana on kerännyt kaapit täyteen merkkikäsilaukkuja ja koruja eikä hemmottelulahjakorttejakaan saa käytettyä aina määräaikaan mennessä, käytännöllinen lahja joka tulee jokapäiväiseen käyttöön ja parhaimmillaan säästää sekä aikaa että hermoja, on kaikista paras. Seuraavaksi toivon uutta ompelukonetta. Edellinen palveli yli 20 vuotta, mutta huolloista huolimatta se on tullut nyt tiensä päähän. Onneksi jouluun on enää alle puoli vuotta!

Juhannusfiiliksiä

Vaikka juhannussää oli tiedossa jo hyvissä ajoin, emme malttaneet muuttaa suunnitelmiamme vaan lähdimme viettämään pitkää viikonloppua veneelle. Tuntui, että koko edeltävä viikko meni valmistautuessa siihen - ompelin vihdoin veneeseen verhot, tilasin Alepan Kauppakassita monta muovikassillista ruokaa ja kokkasin etukäteen ruokia mitä olisi helppo lämmittää saariolosuhteissa. Tämän lisäksi Mies näki suuren vaivan hankkiessaan veneelle puuttuvia varusteita sähköjohdosta wc-pyttyyn. Kaiken tämän uurastuksen jälkeen ei tehnyt mieli palata maihin edes ekan veneessä palellun yön jälkeen.

Kun lastasimme venettä torstaina laiturissa, kommentoikin vanhempi herrasmies, että meillä taitaa olla syksyllä pieni ongelma mitä kaikelle tuolle tavaramäärälle teemme. Hän saattaa olla oikeassa. Tai sitten miehistömme pienin jäsen kantaa mukanaan edestakaisin mielettömän isoa tavaramäärää. Ainakin ruokaa oli monta kiloa mukana, joista hampaiden puhkeamisen sekä kesäflunssan aiheuttaman kiukun vuoksi jäi suurin osa syömättä ja saimme kantaa ison kasillisen takaisin kotiin. Vaihtovaatteitakin käytettiin vain murto-osa, saaressa kun ei ole niin väliä vaikka hihassa olisi edellisen päivän muistot tallella.

Lähes kaikki lämmin ruoka mitä Kirppu söi, oli minun lautaselta. Ilmeisesti tämä on merkki, että on aika antaa hyvästit purkkiruokinnalle ja siirtyä kunnon murkinoihin. Olin tehnyt kotona onneksi myös valmiiksi alle yksivuotiaan ruokavalioon sopivia lihapullia, keitettyjä kasviksia sekä rakettispaghettia. Niitä oli näemmä kiva syödä, niitä oli kiva myös heitellä ympäri grillikatosta. Onneksi saaressa oli useampi koira viettämässä juhannusta, joten sotkut eivät jääneet vain yhden koiran nautittavaksi.

Makumieltymysten muuttumisen lisäksi yksi uusi havainto oli se, että liikkuvainen alle yksi vuotias ei pysty nukkumaan makuupussissa. Tai ainakin hän pitää kaikki muut hereillä ähinällään. Näin viileinä öinä (+8) pienet kädet ja rinta myös paleltuvat kun ne jatkuvasti tulevat pussista pihalle. Tämän oivaltamiseen meillä meni noin klo 02.00 saakka ensimmäisenä yönä. Makuupussi veks ja lapsen päälle Popin Windfleece (aah, en voi taas olla ylistämättä sitä!) sekä saman sarjan hattu päähän (pelkkä tavallinen pipo ei pysy päässä kun kierii...).

Tämän oivalluksen hinta oli se, että seuraavana aamuna heräsimme räkäisen ja köhisevän lapsen vierestä. Seuraavaksi yöksi laitoimme vielä yhden kerroksen lisää haalarin alle ja sillä paketilla riitti lämpöä aamuun saakka. Valitettavasti pieni nenä oli silti koko ajan tukossa, mutta ekan yön 25 herätyksen sijaan pääsimme ehkä noin 15 herätyksellä. Mukavuudenhalu ja oman sängyn kaipuu muodostuivat ylitsepääsemättömiksi ja palasimme lauantai-illaksi kotiin.

Nyt alkaa juhannustauti helpottamaan, mutta vielä olisi eteinen täynnä puoliksi purkamattomia kasseja. Pyykkivuorikin kutsuu. 

En yleensä valita keleistä, mutta kyllä nyt toivoisin muutaman asteen enemmän lämpöä tuleville viikoille. Partiolaishenki on todellakin koetuksella, jos koko kesän värjöttelemme college-puku yöasuna kahden makuupussin sisällä ja uskottelemme itsellemme, että on mukavaa vaihtelua viettää kerrankin lomat Suomessa.

 

Vauvan kanssa vesillä

Edellisestä blogi-kirjoituksesta on vierähtänyt tovi. Toukokuussa alkanut hellejakso on pitänyt meitä paljon ulkosalla ja aloitimme myös uuden perheen yhteisen harrastuksen - veneilyn. Viime viikot ovat menneet perehtyessä ja harjoitellessa mitä kaikkea tämä uusi harrastus tuo tullessaan. Olemme tehneet useita lyhyitä veneretkiä Helsingin edustalla ja viime viikonloppuna vietimme yön saareen ankkuroituneena.

Kirppu on selkeesti luotu vesille. Jo useamman kerran uni on tullut jo ennen kuin olemme päässeet satama-alueelta pois. Kuten autoillessa, päiväuniaika on mukavaa ja stressitöntä aikaa tehdä matkaa. Lapsen ollessa hereillä on veneily samantyyppistä lapsenhoitoa kuin muutenkin; sillä erotuksella että veneessä on hieman ahdasta ja että pieni lapsi pitää olla koko ajan käden etäisyydellä tai sitten turvallisesti kiinnitettynä jonnekin. Merellä on pienelle lapselle paljon mielenkiintoista katseltavaa; ohiajavia veneitä ja niiden kyydissä heiluttelevia ihmisiä, lokkeja ja joutsenia sekä tietenkin kaikista hienointa on venettä keikuttavat peräaallot.

Tutustuin ennen veneilykauden aloitusta tarjolla oleviin vauvojen pelastusliiveihin. Niistä löytyy netistä erilaisia testivertailuja sekä tietenkin käyttäjien kokemuksia ja näiden perusteella tärkeimmäksi ominaisuudeksi meille muodostui turvallisuus; uimataidottoman lapsen tippuessa veteen pitää liivien kääntää lapsi kasvot ylöspäin mahdollisimman pian (kaikki liivit eivät kuulemma käänny hyvin). Tärkeää on myös liivien istuvuus (jotta ne toimivat oikein, pitää niiden olla oikean kokoiset ja kiinnitykset oikein) sekä käyttömukavuus. Hintahairari liiveissä on noin 30-120€, mutta tämä ei ole kyllä kohta missä kannattaa säästää. Toki liivejä voi etsiä käytettynäkin, mutta niiden iästä ja säilytyksestä ei aina voi olla varma.

Päädyimme ostamaan Kirpulle Crewsaver 100N -merkkiset liivit. Niissä kauluksen toinen puoli on paksumpi, mikä takaa nopean käännön vedessä (oma testaus odottaa vielä vesien lämpeämistä) ja pienikokoiselle lapselle nämä saa todella napakasti kiinni. Ainoa miinus on rintaosan kelluttimien paksuus, mikä tekee ryömimisestä lähes mahdotonta ja kääntyminenkin on työn ja tuskan takana. Toisaalta lapsi ei pääse nopeesti etenemään näillä pahoille teille, mutta toisaalta ähellyksen ja turhautumisen aiheuttamaa kitinää on joskus ärsyttävä kuunnella. Tämä asia saattaa helpottua ajan kanssa jos/kun lapsi oppii konttaamaan ja kävelemään. Samat liivit menevät vauvasta 15 kiloon saakka eli meillä ainakin kaksi kesää.

Crewsaver 100N ja Polarn O. Pyretin Windfleece-haalari sekä myssy, aivan loistava yhdistelmä! Sama haalari ollut käytössä jo 8kk ja mahtuu varmasti vielä useamman kuukauden, todellakin hintansa väärti.

Oli liivit sitten kuinka mukavat tai hankalat päällä, vuosien varrella tuskin voimme välttyä tappeluilta ja kiukutteluilta niiden pukemisen suhteen. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, joista ei neuvotella. Liivit pitää olla vesillä päällä, niin lapsilla kuin aikuisilla (kuinkas muuten kuin omalla esimerkillä edistät asennetta tämänkin asian suhteen?). Kirpulle meillä on lisäksi sellainen käytäntö, että liivit puetaan päälle jo ennen venelaiturille siirtymistä ja ne riisutaan vasta kun venelaiturilta on päästy pois. Veteen tippumisen suhteen nimenomaan veneeseen nousu ja sieltä poistuminen ovat niitä riskin paikkoja, kuten venelaiturilla lokkien perässä juokseva sekä vedessä uivien kalojen perään kurkotteleva lapsi.

Hankimme liivien alle hellekelejä ajatellen myös uv-suojapuvun. Se tuntuu mukavan vilpoisalta ja suojaa lapsen ihoa auringolta. Aurinkolasit- sekä hattu meillä oli jo entuudestaan ja ne ovat osoittautuneet erittäin tarpeellisiksi. Kylmempiä kelejä varten meillä on muuta tuulen- ja sateenkestävää vaatetusta. Veneilyssä toimivat samat vaatteet kuin muussa ulkoilussa. Lapsen oppiessa kävelemään tukevat ja liukumattomat kengät tulevat tarpeeseen - mielellään myös hyvällä kiinnityksellä, jotta niitä ei tarvitse onkia vedestä. Mistä tuli mieleeni, että meillä on vielä haavi hankkimatta. Se on kuulemma aivan ehdoton lapsiperheessä kun veteen lentää toisinaan kaikkea sellaista, mistä et ole vielä valmis luopumaan.

Polarn O. Pyretin UV-suojapuku sekä Bumbo-tuoli kannella, ei muuten liu'u vaikka vene keikkuisi.

Koska laiturista lähtöön ja rantautumiseen useimmissa veneissä tarvitaan kaksi aikuista, pitää lapsen "kiinnitys" tai muu turvallinen paikka miettiä siksi aikaa. Meillä hytin ovet ovat onneksi niin tiukat, että sieltä ei kovin pieni lapsi pääse karkuteille omin avuin. Tässä vaiheesa ei kuitenkaan voi lasta vain jättää hyttiin vapaana sillä hän osaa kiipeillä ja tippua pää edellä, joten istutamme hänet Bumbo-tuoliin aina kun omat kädet pitää saada vapaaksi. Toistaiseksi hän ei pääse Bumbosta ylös liivit päällä ja toisaalta Bumbosta toimii veneellä myös mm syöttötuolina. Moni käyttää auton turvakaukaloa, polkupyörän turvaistuinta tai keinua näissä tilanteissa. Toistaiseksi menemme Bumbolla (hävetköön hän joka väittää, että se on aivan turhake!), koska olimme saaneet sellaisen jo aikaisemmin kaverilta lainaan.

Etenkin yliyön retkiä varten ruokien sekä juomien kylmäsäilytys pitää ratkaista jotenkin ja me päädyttiin hankkimaan Igloo-kylmälaukun (sähkökäyttöiset syö veneen akkua ja pitävät meneteliä). Valmistaja lupaa jopa neljän vuorokauden kylmyyden säilytettäville tuotteille. Lastenruuat ovat pääosin onneksi huoneenlämmössä säilytettäviä, mutta esim. juomaton maito on hyvä saada kylmään odottamaan. Meillä on ollut mukana pääosin sellaisia ruokia, joita voi syödä ilman lämmitystä, mutta veneen varustelutasosta riippuen ruokapurkit saa lämmitettyä esim. vesihauteessa.

Muuten matkassa kulkee mukana sama vaippalaukku kuin kaupungilla pörrätessä. Puhdistusliinoja, käsidesiä sekä roskapusseja kuluu veneillessä ehkä hieman enemmän. Retkikohteesta riippuen kantoreppu ja/tai matkarattaat ovat usein mukana. Toistaiseksi Manduca on osoittautunut käytännöllismmäksi. Eräs hellepäivä näin kyllä erään perheenisän työntävän matkarattaita Pihlajasaaren hiekassa, pisteet hänelle urheudesta.

Nyt alamme valmistautumaan Juhannukseen, jolloin meillä on suunnitteilla viettää useampi yö saaristossa. Tehtävälistallani on mm. verhojen ompelu, veneen astiaston ja keittiötarvikkeiden keräily sekä useamman vuorokauden ruokalistan pohdinta.

Usein kuulee, että veneilyn aloittamista lykätään hamaan tulevaisuuteen pienten lasten vuoksi. Ymmärrän sen hyvin, onhan se välillä moninverroin raskaampaa kuin aikusten kesken seikkailu sekä vaatii paljon joustamista ja mukautumista, myös rahaa. Me kuitenkin näemme tämän mahdollisuutena viettää laatuaikaa ja kerätä uusia kokemuksia yhdessä perheen kesken. Jokainen ikävaihe (ja jokainen lisälapsi) tuo varmasti omat haasteensa, mutta vuosien varrella lapset varmasti nauttivat myös enemmän ja pääsevät itse osallisiksi touhuun - tämän varaan ainakin lasken, että noin 10-15 vuoden päästä makaan kannella bikinit päällä kylmä juoma toisessa kädessä kun lapset hoitavat ohjauksen sekä rantautumisen :) Sitä päivää odotellessa nautitaan tässä ja nyt.

Päiväuniaika on veneelläkin paras hetki ottaa hieman omaa aikaa...

Aurinkoisia päiviä maalle ja merelle toivotellen!

Hej på dig - viikonloppuloma Tukholmassa

Kun vihdoin saimme purettua edellisen reissun matkalaukut niin jo tuli aika pakata ne uudelleen. Miehellä oli viikonloppuna bisneksiä Tukholmassa, joten me Kirpun kanssa lähdimme matkaseuraksi. Matkaa varatessa muutama kuukausi sitten ei tullut mieleenkään, että lentokiintiö olisi jo hetkellisesti täynnä, mutta kyllä se reissufiilis lopulta löytyi.

Kirpulla tuli nyt kymmenes lento täyteen. Itselleni tämä matka oli ensimmäinen Norwegianin kyydissä ja kokemus oli oikein positiivinen. Viikonloppumatkalla pakkaaminen oli varsin helppoa ja valmistautuminen lentomatkalle meni jo aivan rutiinilla. Poikkeuksena aikaisempiin lentoihin, Norwegianilla piti luovuttaa matkarattaat jo lähtöselvityksessä ruumaan. Tähän olemme varautuneet joka kerta, mutta hassua kun Helsinki-Vantaalla Finnairin ja Lufthansan lennoilla on ollut aivan eri käytäntö. Norwegiani tarjosi rattaille kuljetuspussin, joka oli läpinäkyvä jätesäkki, mutta se suojasi hyvin likaantumiselta.

Olin lukenut muuten jo aikaisemmin netistä kuinka Helsinki-Vantaalla on Reiman mainosrattaita, mutta ne ovat aika isoja. Pitihän niitä testata ja kyllä, niissä meidän Kirppu voi alkaa matkustamaan lähempänä kouluikää. Otimme kuitenkin rattaat käsimatkatavaroille koska rattaita näytti olevan runsaasti vapaana. Kirppu jatkoi matkaa Manducassa.

Lento meni todella hyvin vaikka kakkospäiväunet jäivät nukkumatta. Kuinka helppoja tuollaiset tunnin lennot ovatkaan! Lennolla viereeni sattui oikein ystävällinen ruotsalainen nuori mies, joka jo heti alkoi kehumaan kuinka suloinen tyttäreni on. Melkein jo sanoin, että "no katsotaan kuinka kauan" ja kauhun sekaisin tuntein mietin miltä nuoren miehen merkkipuku ja lankatut kengät näyttävät kun kaivamme eväät esiin. Kirpulla oli kuitenkin niin hauskaa katsella tämän kansikuvapojan kalvosinnappeja ja lehdenlukemista, että vältyimme turhautumisilta ja suu aukesi nätisti jokaiselle puurolusikalliselle - ilman päristelyjä. Viihdykkeinä toimivat jälleen myös istuintaskusta löytyvä pelastautumiskortti sekä tyhjä Pringless-sipsipurnukka. Aivan turhaan pakkasin taas leluja mukaan, käytännön esineet ovat paljon viihdyttävämpiä!

Perillä Arlandassa hyppäsimme Arlanda Expressin kyytiin. Tämä olikin oikein mainio tapa matkustaa rattaissa nukkuvan lapsen kanssa, sillä meillä ei ollut turvakaukaloa mukana tälläkään kertaa, olisi taksimatka ollut turhaa jännitystä. Junan päätepysäkiltä (T-Centralen) oli alle kilometrin matka hotellille Tegnerlundenin puiston laitaan. Alueena Vasastan / Norrmalm (joku viisaampi osaisi kertoa kummasta tarkalleen olimme) oli erittäin viehättävä puistomaisemineen sekä lukuisine ravintoloineen. Maisema muistutti paikoin Helsingin Ullanlinnan, paikoin Kruununhakaa. Hotellin läheisyydessä oli myös viihtyisä leikkipuisto, missä kävimme keinumassa.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Matkalla juna-asemalta hotellille.

Kaksi yötä tavallisessa hotellihuoneessa todisti sen, että lapsen kanssa matkustaessa kannattaa suosia huoneistoja. Pieni huone josta iso parisänky vie suurimman osan lattiatilasta, on erittäin epäkäytännöllinen liikkumaan opettelevan "menen kaikesta pää edellä" -lapsen kanssa. Meillä oli lisävuoteena matkasänky, joka tiukan paikan tullen toimi myös leikkikehänä. Olin pakannut viikonlopun ruuiksi lapselle kaikkea sellaista, mikä menee tarvittaessa taskulämpimänä, joten taisin käydä vain kerran respassa lämmittämässä yhden aterian. Koska huoneessa ei ollut jääkaappia, ei edes minibaaria, piti kaikki avatut lastenruokapurkit heittää roskiin jos niitä syöty kerrasta, koska niiden säilytys ei oikein onnistunut. Tästä syystä ruokaa meni tavallista enemmän, mutta jollain ihmeen kaupalla olin onnistunut arvioimaan menekin jokaista purnukkaa myöten ja kotimatkalle lähti vain lennolle tarvittavat ruuat.

Tukholma sinänsä on todella kiva matkakohde pienenkin lapsen kanssa, sillä siellä pääsee liikkumaan kätevästi ja turvallisesti sekä kävellen että julkisilla. Ravintoloissa ja kahviloissa pikkuasiakkaat huomioidaan, syöttötuoleja löytyy lähes aina, ja lastenhoitohuoneitakin on ruhtinaallisesti. Se mistä Ruotsi ansaitsee erikoismaininnan tasa-arvosta on se, että hoitopöydät löytyvät myös miestenhuoneista eikä pelkästään naistenhuoneista. Pääsi Mieskin ekaa kertaa kokeilemaan miltä tuntuu vaihtaa vaippa ihan yksin miestenhuoneessa - hienostihan se meni.

Pari päivää menivät shoppaillen, ulkoillen kauniissa ilmassa sekä sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kävimme Vasamuseetissa. Se oli toimiva paikka rattaiden kanssa, koska siellä oli hissit joka paikkaan sekä oikein hyvät lastenhoitohuoneet. Itse museo oli myös sellainen, että siellä ei paljon häiritse lapsen kitinä tai hyppely, koska paikka oli museoksi aika hälyinen paikka jo itsessään eli sinne uskaltaa mennä isommankin koheltajan kanssa, katseltavaa kyllä riittää.

Vasamuseet.

Paluumatkalle jouduimme taas luovuttamaan matkarattaat ruumaan, mutta Arlandassa tämä olikin suunniteltu astetta viisaammin: viedessäsi rattaat Special baggage -hihnalle, viereisestä telineestä saa lentoaseman matkarattaat lainaan. Ne olivat sellaiset perinteiset simppelit sateenvarjorattaat, joissa Kirppukin pystyi istumaan nipinnapin. Niillä me sitten huristelimme ympäri lentoasemaa kunnes tuli aika nousta koneeseen.

Iltapuuron tarjoilimme jo lähtöportilla ja yöpaita valmiiksi päällä oli mukava nukahtaa paluulennolla äidin syliin. Koneesta laukkuhihnan kautta autoon siirtyminen katkaisi unta, mutta onneksi matkaväsymystä riitti lopulta aamuun saakka.

Ja niin se aurinko paistoi Helsingissäkin heti maanantaiaamusta. Ihanaa olla kotona, tästä ei kevätfiilis parane ja nyt me ei kyllä reissata vähään aikaan minnekään. Piste.

Äitiäitiäitiäiti

Ensimmäinen äitienpäivä takana ja paluu arkeen on koittanut, myös somessa. Rehellisesti sanottuna upein saamani lahja oli ehdottomasti lapsi itse - ei ole hänen hymyjä ja nauruja voittanutta. Näitä kuvia harva jakoi sunnuntaina Facebookkiin. Toivottavasti he kuitenkin mielessään muistivat, että äitiys on lahja vuoden jokaisena päivänä eikä vain silloin kun saa jakaa valokuvia timanttikoruista, merkkikäsilaukuista, gourmet-aamiaisista ja söpöistä onnittelukorteista. Rehellisesti sanottuna lahjatkin ovat kivoja kun ne on valittu sydämellä ja niistä saa nauttia yhdessä.

Kuten minun yksi osa lahjaani "olet vapautettu kaikista kotitöistä äitienpäivän ajan". Sain nauttia upeista itsetehdyistä ruuista päivän aikana enkä murehtinut yhtään siivoamisesta enkä pyykkivuorista. Ennen kuin maanantai koitti. Tässä on nyt sitten mennyt kohta kolme päivää paikatessa viikonlopun siivousvapautusta. Käsittämätöntä mihin kuntoon kämppä menee jos en ole koko aikaa järjestelemässä ja heilumassa luutun kanssa! Tässä kohtaa kyse ei ole enää pelkästä siivousintoilustani vaan myös liikkumaan oppineen lapsen turvallisuudesta. Jos ei siivoa, lattiat pursuavat mitä ihmeellisempiä suuhun mahtuvia juttua (mm. Eilen kaivoin patterin lapsen suusta) ja levällään olevat kiipeilyä kestämättömät tavarat ovat myös haasteellisia (mm. Imuri, pyykkikori ja keittiöjakkara).

Viimeisen viikon aikana Kirppu on ottanut huimia edistysaskeleita liikkumisessa ja jos vielä kuukausi sitten kaikki (paitsi me itse) olivat huolissaan hänen rauhallisuudestaan, saattavat nyt hieroa silmiä kuinka nopeesti hän pääsee paikasta toiseen ja halu nousta ylös on valtava. Samaan aikaan hänellä on alkanut vaihe, missä äiti pitää olla koko ajan näköpiirissä tai alkaa sydäntä raastava huuto. Mummun ja isänsä hoidossa ollessaan hän ei onneksi ole tajunnut äidin poissaoloa, mutta jos olen samassa talossa, pitää minun olla hänen silmissään koko ajan tai iskee paniikki.

Mukavan lisän tähän kehitysvaiheeseen tuo se, että Kirppu vihdoin sanoi aivan tunnistettavasti "äiti". Suloista! Olen aina luullut, että lapsi lausuu tämän kauniin sanan oikein söpösti ja ihanasti, mutta meillä se on jo heti alusta alkaen saanut vaativan sävyn, koska se pitää huutaa täysillä  "äitiäitiäitiäiti"
samalla kiihdyttäen perään ihan niin kuin äiti olisi hylännyt hänet. Suloista sekin. Tai kun isä kantaa lapsen toiseen huoneeseen "äitiäitiäiti, tule pelastamaan minut kun tämä mies kaappasi minut".

Kivaa olla korvaamaton. Lohdullista on myös se, että ystäväpiirin saman ikäisillä lapsilla on sama vaihe meneillään ja joukkoterapiaa on saatavilla. Koska anopit ja tädit tuntuvat olevan niin tietämättömiä lapsen normaaleista kehitysvaiheista ja uskovat kaiken olevan vaan kiinni vääränlaisesta kotikasvatuksesta, on mukava (ja toisaalta ikävä) ventiloida näitä kohtalotovereiden kanssa ja kuulla miten ystävätkin saavat kuulla anopin ikäviä arvosteluja.

Oli miten oli, minä olen lapseni äiti ja hänelle korvaamaton. Hänen itkua ja huutoa kestän kyllä kuunnella, koska saan myös nähdä hänen hymynsä ja kuulla hänen naurunsa aina ensimmäisenä vuoden lähes jokaisena aamuna.

Äitien tekemää ruokaa

Muutaman päivän hiljaiselon syynä on aikaeron aiheuttama kooma. Voi luoja en ole eläissäni ollut näin väsynyt! Tulimme keskiviikkona mummolaan vapun viettoon ja olemme ottaneet kaiken hyödyn täyshoidosta. Parin saunamökissä vietetyn yön jälkeen alkaa taas ajatukset kulkemaan ja vauhtia löytymään. Kirpullakin alkaa Pohjolan rytmi palautumaan, mutta varmuuden vuoksi otan yövapaan vielä ensi yöksi kun siihen kerrankin on mahdollisuus.

Parin viikon reissun jälkeen on ollut mukavaa syödä aivan tavallista kotiruokaa. Varsinkin kun sitä ei ole tarvinnut tehdä itse eikä oikeestaan ole tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Hyvin nukuttujen öiden ja laiskottelun seurauksena innostuin pitkästä aikaa tekemään Kirpulle itse ruokaa. Pyysin pappaa tuomaan kauppareissulta pienen palan lohta, esim. 10-20 grammaa, mutta sellainen määrä kuulemma näytti lähinnä kissanruualta. Sain sitten kunnon kimpaleen tuliaisina.

Pelasin varman päälle ja käytin eka vain osan lohesta. Keitin lohen kaveriksi yhden perunan, pari nuppua parsakaalia, muutaman sentin kevätsipulia, mausteeksi tuoretta rucolaa sekä ripaus valkopippuria. Surautus sauvasekottimella ja tadaa maukas ateria oli valmis! 

Lähes 10kk ikäiselle ruuan voisi tehdä jo haarukalla muussaten, tällainen sauvasekoittimella tehty näyttää jo aivan vauvamaiselta. Mutta Kirppu tykkäsi. Mikäs sen aidompi palaute kuin lusikkaa suu ammollaan odottava lapsi. Ruokaa riitti kahdelle aterialle eli noin kolme Piltti-purkillista sitä tuli. Nyt olisi vielä paljon lohta mistä tehdä jotain muuta...

Vapun aikana Kirppu on päässyt istumaan syliini ruokapöydässä ja siten näpistellyt ruokaa lautaseltani. Hän on syönyt omin pikkukätösin mm:

- keitettyä parsakaalia

- punasipulia raakana

- appelsiinilohkoja

- tomaatin siivuja

- savustettua siikaa

- jälkiuunileipää

Kaikki on mennyt alas suurella himolla eikä jälkioireita ole ilmennyt. Koska Kirppu nauttii niin paljon yhteisistä ruokahetkistä, haimme tänään syöttötuolin mikä jää tänne mummolaan. Näin minun ei tarvitse enää vahtia omaa lautastani ja toimia ruokailualustana, ja näin kaikki pääsemme pöydän ääreen samanaikaisesti. Mistä tuli mieleeni, että Amerikan reissulla eräässä italialaisessa ravintolassa nainen viereisestä pöydästä "neuvoi", että he aikoinaan aina tilasivat miehen kanssa ruuat vuorotellen, jotta toinen söi eka toisen hoitaessa lasta. Kiitos, kiva idea, mutta edelleen kyllä mieluummin nautin ateriat yhdessä perheen kesken, lapsi siinä mukana omassa jakkarassa omaa ruokaansa mussuttaen. Katsotaan tarviiko jossain vaiheessa luopua tästä käytännöstä, toistaiseksi ei ole tarvetta, koska osaan tarvittaessa syödä myös yhdellä kädellä.

Huomenna nautimme vielä mummolan ruokaa ja sitten alkaa taas paluu arkeen. Toisaalta kivaa sekin. Kotiruoka on pop, kotona ja muualla!

Paluu arkeen

Lentomatkojen tarkoitus on varmaan nostattaa koti-ikävä maksimiin jos sitä ei aikaisemmin ole päässyt syntymään. Vielä lennolle lähtiessä olin aivan varma, että lomamme loppui täysin kesken, mutta jo Helsinki-Vantaan laukkuhihnalla olin vakuuttunut, että paluupäivä oli juuri oikea ja kotiin on todella kiva päästä.

Itseni yllätykseksi olin siivonnut kodin ennen lähtöä. Tämä on aina pyrkimykseni, toisinaan se toteutuukin, mutta joka kerta se on aina yhtä suuri yllätys ja ilo tulla kotiovesta ja todeta, että onpas täällä siistiä. Siisteyttä ei kauaa kestänyt, mutta oli kiva saada pyykit lajiteltua ja kone pyörimään. Vaikka olin pessyt useamman koneellisen pyykkiä loman aikana, oli sitä edelleen pestävänä. Jos ei muuta niin matkalaukulle ja hotellihuoneen kokolattiamatolle haisevat vaatteet piti pyörittää pikaohjelmalla.

Nukuimme kaikki kolme rintarinnan neljä tuntia yhtäsoittoa. Mieli olisi tehnyt nukkua vielä toinen mokoma, mutta järki pakotti nousemaan, jotta Suomen rytmi taas tarttuisi meihin. Jos paluu Amerikasta on aina tuottanut minulle lievää tuskaa, ei päivärytmin löytyminen pienen lapsen kanssa ainakaan helpompaa ole. Ei ole kiva yrittää herätellä syväunessa olevaa lasta ja valvottaa häntä yliväsyneenä, samalla kun itsellä meinaa lähteä taju väsymyksestä. Lähdimme kuitenkin ulkoilemaan, jotta pysyisimme paremmin hereillä. Luojan kiitos minun ei tarvitse tämän loman jälkeen mennä töihin vaan voin nauttia unottemuudesta hoitovapaalaisena.

Iltatoimet saatiin alulle normaaliaikaan ja Kirppu nukahti x-asennossa sängylle nanosekuntissa. Olin laittanut meille vieraspedin valmiiksi, jotta voimme nukkua siinä yhdessä. Parempi rämpiä vielä tämä Jetlag saman peiton alla ja aloittaa sitten se todellinen paluu arkeen ja nukkuminen omissa sängyissä eri huoneissa. Nyt just ei meinaan riitä energiaa lapsen "unikouluttamiseen", parempi mennä sieltä mistä aita on matalin.

Nukuimme kuin pienet possut klo 01.00 saakka. Itse olisin tuhissut varmaan aamuun saakka, mutta Kirpun sisäinen kello ilmoitti, että nyt on aamu Las Vegasissa ja aika nousta ylös! Taistelin 2,5h ylösnousua vastaan kaikin keinoin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Alkoi nimittäin itsellekin tulemaan nälkä ja tajusin, että eihän me syöty juuri mitään edellisenä päivänä. Klo 03.30 aloitimme päivän aamupalalla ja hihittelimme keittiössä leluille, mitä emme enää muistaneet olevan olemassakaan. Mies liittyi pian seuraamme, siitä vasta riemunkiljahduksia tulikin, ja näin se paluu arkeen alkoi sitten hänelläkin. 

Hassu päivä: klo 03.30 aamiainen, klo 06.00 Kirppu päiväunille, klo 08.00 oma lounas ja sitä rataa. Jollain ihmeen konstilla olen edelleen klo 22.00 hereillä. Kirppu nukahti iltapalapöytään tuttipullo suussa. Toivotaan, että ensi yönä unta riittäisi edes kolmeen...

Matkalla kotiin

Viimeinen puolikas päivä New Yorkissa meni hotellilla, ei vaan millään jaksettu lähteä ulkoilemaan (lapsi, mikä ihana tekosyy olla tekemättä yhtään mitään!). Saimme onneksi Late Check Outin, joten aamiaisen jälkeen otimme pienet päiväunet ja pakkailimme rauhassa ennen lentokentälle palaamista. Hotellin Airport Shuttle sattui olemaan juuri sopivasti hotellin edessä kun olimme lähdössä, joten hyppäsimme kyytiin ja olimme jo kolme tuntia ennen lennon lähtöä kentällä. Pääsimme jälleen ilman suurempia jonotuksia ja aikaa jäi reilusti ruokailuihin sekä viimehetken shoppailuihin. Kaikki loputkin taskunpohjilla lojuneet ryppyiset dollarit pääsivät kiertoon.

Huom! Tästä eteenpäin luet omalla vastuulla. Luvassa kakkapäivitystä- ja tilitystä.

Paluulento New Yorkista Helsinkiin olikin jo Kirpun elämän kahdeksas lento (jos raskauden aikaisia lentoja ei lasketa mukaan) eli lyhyessä ajassa on tullut kerättyä jo enemmänkin lentopisteitä. Tällä lennolla uusien kokemusten Top3: een kuului ehdottomasti kaikkien aikojen jättiläiskakan pamautus juuri sillä hetkellä kun lentoemäntä oli tarjoillut vieressä istuvalle miehelleni punaviinilasin (=miehellä kädet täynnä hommia) ja samaan aikaan ruokakärry tukki käytävän siten, ettemme päässeet heti astumaan väljemmille vesille. Yritin siinä sitten kaiken maailman liinoilla tukkia ja hallita pahinta ylivuotoa (oli virhe ottaa sukkahousut pois...), samalla pitäen lasta ei kosketusetäisyydellä vaatteistani, samalla hyräillen Peppi Pitkätossua rauhoitusmusiikkina, kun muut ympärillä kilistelivät ruokajuomiansa ja hyökkäsivät herkullisen härkä-teriaykin kimppuun. 

Lopulta pääsin hivuttautumaan kärryjen ohi käytävälle ja ystävällinen lentoemäntä auttoi meidät vessaan ja laittoi hoitopöydän valmiiksi; itselläni kun oli tässä vaiheessa jo kädet täynnä - no tota sanotaanko, että ihan vaan hommia. Loput yksityiskohdat skippaan, mutta sanottakoon sen verran, että nyt viimeistään ymmärsin miksi kaikissa "vinkkilistoissa" lukee, että lapsen kanssa matkustettaessa käsimatkatavaroihin pitää pakata: 

1. Paljon puhdistusliinoja

2. Kertakäyttöisiä vaipanvaihtoalustoja

3. Lapselle sekä itselle useampi vaatekerta

4. Nippu roskapusseja roskille sekä likaisille vaatteille

5. Oikein iso annos seikkailuasennetta ja huumorintajua :)

Onneksi olin tehnyt alkuvalmistelut huolella ja kaikki edellä mainitut olivat matkassa mukana, muuten olisi voinut vaikka kirjaimellisesti jäädä hätä käteen. 

Tälle lennolle meillä oli taas Baby Bassinet -paikka ja saimme Kirpun välillä touhuamaan lattialle. Viihdykkeinä meillä oli kaikki mielenkiintoisimmat lelut, iPadilla Teletappeja, Kirpun lempinaksuja sekä tietenkin Finnairin tarjoamat For your safety -pahvikortti, turvavyö sekä lukuisat eriväriset napit tuoleissa.  Toisinaan meillä pyöri sellainen viihdekeskus, että ympärillä istuvat varmaan kuvasivat meitä seuraavaan suomalaiseen sketsiohjelmaan. Kaikille tiedoksi; lennoilla saa tehdä ihan mitä vaan, jotta lapsi on tyytyväinen ja kaikki hyvät "minä en sitten ainakaan koskaan anna lapseni katsoa Teletappeja ja syödä herkkuja" -periaatteet unohdetaan hetkeksi kaikkien hyvinvoinnin vuoksi. 

Nukuttamisoperaatiosta voisi kirjoittaa pitkän tarinan, mutta tiivistän sen näin, että se kesti monta tuntia ja pisteet lopullisesta tainnuttamisesta kuuluu miehelle. Se mitä miehet osaavat paremmin kuin naiset on tietenkin omista saavutuksista puhuminen ja itsensä palkitseminen, joten jos itse olisin tässä vaiheessa ollut valmis nukahtamaan kakan ja jugurtin kuorruttama mekko päällä marttyyrimaisesti mumisten "kyllä se vaan on aina äiti joka nää hommat hoitaa" niin mies marssi rinta rottingilla verhojen taakse koneen keittiöön ja pyysi lentoemännältä pienen pullon punaviiniä, koska lapsi vihdoin nukahti ja nyt alkoi loma. Lentoemäntä totesi, että hän ei ollutkaan ensimmäinen mies joka tänään samalla syyllä haki lisää juotavaa. Hyvä miehet!

Korkkasimme pullon, skoolasimme rätisevillä muovimukeilla, nautimme hiljaisuudesta. Tunti tätä hiljaisuutta kesti kunnes alkoi aamiaistarjoilu ja pian sen jälkeen laskeutuminen.

Onneksi kirjoitin tätä julkaisua jo matkan aikana niin saan kerrottua tarkemmin mitä tarkoittaa kun vanhemmat matkan jälkeen kertovat "Matka meni siis todella hyvin, meidän lapsi on ihan luotu matkustamaan". Tämä kommentti on aika karkea yksinkertaistu siitä millaista matkanteko todellisuudessa on. Lopulta kaikki itkut ja vääntelehtemiset pyyhkiytyvät mielestä koneen laskeutuessa ja lapsen antaessa edes sen yhden hymyn kriittisellä hetkellä. Ja onhan se totta, että ei tämäkään matka mitenkään kamala ollut;  kakkatulvat, itkupotkuraivarit ja nukkumaton vuorokausi vaan kuuluvat tähän hommaan, mutta saa niille silti nauraa - jälkeenpäin ;)

Vegasista New Yorkiin

Viime päivät Vegasissa menivät vauhdilla . Päiviin sisältyi vuorottaiset aanutreenit hotellin kuntosalilla, huoneistossa hengailua ja perhepäikkäreitä, shoppailua ja autolla ympäri kylää ajeluita sekä illallisia Amerikan mummolassa. Käytiin me katsomassa pari ns. pakollista nähtävyyttäkin: Hoover Dam ja Fremont Street. Vaikka emme tehneet mitään kovin ihmeellistä, aika vain kului ja liian nopeesti...

Perjantaina aamulla suuntasimme haikein mielin lentokentälle. Kaikki meni onneksi todella sujuvasti; autonpalautuspaikka löytyi kerrasta, lähtöselvitykseen ei ollut jonoa, laukut eivät olleet merkittävästi ylipainoisia ja turvatarkastuskin meni melko sukkelasti. Mitä nyt minun piti antaa kämmenien pinnalta tarkempi näyte tutkittavaksi (etsivät kenties ruudin jäämiä?) ja vauvanruuat pääsivät tarkempaan testiin.

Asteikolla 4-10 lento meni ehkä noin 7+ arvosanalla. Sanotaanko näin, että vältyimme ylenpalttiselta oksentamiselta ja taukoamattomalta huutamiselta, mutta muuten sellainen "näin matkustat kohta 10kk täyttävän neidin kanssa" -pikakurssi saatiin sekä itselle että vierustovereille. Tällä kertaa meillä ei ollut ylimääräistä paikkaa vaan Kirppu oli sylissä koko matkan. 99% ajasta minun sylissä. Pitäähän Miehen saada nauttia viini rauhassa sekä pelata jotain iPadillä. 

No oli miehestä toisinaan apuakin, lisäkädet olivat plussaa. Jos lentoemännät vielä laskeuduttua lepertelee lapselle niin ei kai lento lopulta niin huonosti mennyt? Onneksi jatkolento Suomeen on vasta huomenna. Ihan kiva päästä suihkuun (tulee meinaan aika hiki pitää 5h nyt haluan liikkeelle  -lasta "sylissä"), vaihtaa puhtaat vaatteet (koko päivän ruokalista vaatteilla ja nilkoissa asti kuivunutta sosetta), olla vaikka hetki ihan hiljaa (5h ripiitillä Peppi Pitkätossua ja Päivänsäde ja Menninkäistä soi jo korvissa), käydä vessassa kun on vessahätä sekä kiva ottaa esille toiset lelut (jep, sama ihana melodia siitä samperin ampiaisesta...). Niin ja mainittakoon taas ne sata ja yksi keskustelua tuntemattomien kanssa "voi kuinka lapsesi on suloinen, nauraako se aina?". "No vit#%^ nauraa aina niin kauan kun vessaan on jonoa ja te notkutte siinä meidän selkänojalla!!!". Mistä tuli mieleeni pari vinkkiä ei lapsen kanssa matkustaville:

1) jos näet, että lasta syötetään - anna ruokarauha. Tämä ei ole oikea hetki alkaa naurattamaan lasta eikä apinointisi todennäköisesti edistä ainakaan ruokailua.

2) jos näet, että lasta nukutetaan - anna unirauha. Tämä ei ole oikea hetki alkaa naurattamaan lasta eikä apinointisi todennäköisesti edistä ainakaan nukahtamista.

Tiedän, hyväähän kaikki tarkoittavat. Kuten se hymytön japanilainen rouva meidän edessä joka jo ekan tunnin  jälkeen heitti Kirpulle kasan suolakeksejä cheddar-täytteellä. Kiitos, mutta meillä oli ihan omat naksut lapselle mukana. 

Perille Nykiin päästyämme ajatukset alkoivat kirkastumaan ja taas uskalsimme jo haaveilla, että kyllä me vielä monta reissua teemme perheenä (onneksi voin lukea tämän blogikirjoituksen aina uudelleen ja miettiä kahdesti ennen seuraavan varauksen tekemistä). Koska matka oli imenyt meistä kaikki mehut, päätimme palkita itsemme hienolla illallisella hotellin ravintolassa. Jos ei lasketa kaikkia ympäri ravintolaa heiteltyjä leivänpaloja, leluja ja astioita sekä kuohuviinikilistelyn keskeyttänyttä pörinää vaipan täydeltä niin olihan se hieno illallinen ja tuli tarpeeseen.

Mutta hei oikeesti, onhan alle vuoden ikäisen lapsen kanssa matkustaminen niin helppoa, näinhän kaikki aina sanoo. Tuskin maltan odottaa millaisia kokemuksia saamme lapsen kasvaessa. Aika onneksi kultaa muistot, sillä jo näin neljä tuntia laskeutumisen jälkeen ei voi kuin nauraa tälle päivälle eikä se loppujen lopuksi ollut edes niin rankka.

Nyt väsyttää. Huomenna nautimme puolipäivää Nykiä ja sitten suuntaamme uudella riemulla kohti paluulentoa - ihanaa päästä taas Finnairin valkoisin siivin ja toivottavasti lento on täynnä hiljaisia pitkäpinnaisia suomalaisia ;)

Elämää Vegasissa

Parin päivän hiljaisuuden jälkeen tässä jälleen kuulumisia. Las Vegasissa kolme yötä takana ja olemme jo täysin paikallisessa ajassa, Kirppu myös. Lapset näköjään sopeutuvat nopeasti aikaeroon ainakin länteen päin matkustaessa. Parina iltana on pitänyt herätellä päiväunilta ja pitää hetki väkisin hereillä venyttäen nukkumaanmenoa, mutta onpahan sitten uni tullut vauhdilla eikä paljon ole tarvinnut tuutulauluja lauleskella.

Vaikka meillä olisi täällä "mummola", missä majailla, päätimme kuitenkin majoittautua Hilton Grand Vacation Club -nimiseen huoneistoon, jotta saamme hieman omaa rauhaa ja emme näin myöskään kuormita liikaa vanhoja ihmisiä sotkemalla heidän nurkkiansa (mustikkapuurot Amerikan mummon valkoisella kokolattiamatolla, ei kiitos). Tämä huoneisto on aivan täydellinen: hyvin varusteltu keittiö olohuoneen yhteydessä, tilava makuuhuone, siisti kylpyhuone ja kaikista ikkunoista vegasmainen välkkyvä näkymä. Lapsen kanssa tällaisessa majailu on helppoa, sillä keittiössä valmistuu ruuat, pyykit pyörivät omassa koneessa ja leikeille on paljon lattiatilaa. Parin yön jälkeen huomasimme, että meillä on makuuhuoneessa poreamme. Oltiin kai kuljettu aika sumussa kaksi päivää kun moinen oli jäänyt huomaamatta.

Hilton Grand Vacation Club

Ruokakaupoissa täällä on todella hyvä valikoima niin vaippoja kuin vauvanruokaakin. Välipaloja ja kaiken maailman naksuja ja raksuja on joka lähtöön, joten ruokia ei kyllä välttämättä tarvitsisi Suomesta kantaa ellei lapsi ole allerginen tai valikoiva ruuan suhteen. Puurojauheitakin näyttäisi olevan sekä äidinmaidonkorviketta niin jauheena kuin valmiina nesteenä. Sosevalikoimissa on paljon sellaisia makuja mitä ei Suomesta saa, joten olemme käyttäneet tilaisuuden hyväksi ja maistatteneet kaikkea mahdollista Kirpulla. Kaikkea sellaistakin mitä en ehkä "normaalioloissa" syöttäisi lapselleni (mm. Cheddar-tikut ja omenamehu).

Vanhemmatkin ovat saaneet riittävästi ruokaa kun jo lentokentälle Amerikan mummo toi kassillisen evästä ja joka päivä hän pakkaa meille eväät mukaan hotellille. Ihan kuin kaupasta ei saisi riittävästi ruokaa. Mummot taitaa olla joka puolella maailmaa samanlaisia hössöttäjiä. Meillä on täällä kaapit täynnä erilaisia kakkuja, hedelmiä, muroja ja piirakoita. Niistä saa kivasti koottua maittavan aamiaisen. Kirppukin sai oman kuivakakun sekä pääsiäisnamit. Hmm, ne taitavat jäädä syömättä...

Kelit ovat olleet poikkeuksellisen lämpimät vuodenaikaan nähden ja eilen mittari näytti +38. Päivisin vietämme paljon aikaa ilmastoiduissa paikoissa, joten kuuma lämpöaalto iskee vain autolle siirtyessä ja sieltä pois kävellessä. Mutta on tämä kivaa vaihtelua lapsen pukemiseen; pelkkä vaippa ja body riittävät. Ostin Nykistä lähtiessä onneksi uv-suojan rattaisiin, joten lapsen saa täysin suojaan ulkona ollessa. Suoja muistuttaa suomalaista hyttysverkkoa, mutta kyllä sen väitetään suojaavan uv-säteilyltä. Ainoa ongelma kuumuuden kanssa on ollut, miten saada lapsi juomaan riittävästi. Oli pakko pyörtää yksi periaate ja ostaa "vauvan mehua". Ihan sama, kunhan juo.

Hotellillamme olisi myös iso ulkouima-allas, mutta toistaiseksi olemme viettäneet päiväuniajan vuorotellen kuntosalilla käyden ja iltapäivästä olemme lähteneet liikenteeseen. Niin tänäänkin. Tänään meillä on treffit Amerikan mummon kanssa Fashion Show Mall:lla, koska hän haluaa itse valita Kirpulle röyhelömekon ja mehän tietenkin otamme mielellään lapsenvahdin shoppailujen ajaksi. Shoppailujen jälkeen suuntaamme heille illalliselle. 

Mukavaa viettää aikaa kotioloissa. Keskustan ruuhka ja tungos eivät houkuttele yhtään. Taidetaan jäädä tällä(kin) reissulla vaille Jackpottia, mutta monta muuta kokemusta rikkaampana matka jatkuu perjantaina. Sitä ennen nautitaan tästä!

New Yorkista Vegasiin

Sisäinen herätyskello herätti jo ennen herätyskelloa, sen verran kai oli matkakuumetta ilmassa. Suoriuduimne ulos asunnosta ajallaan ja taksinkin saimme heti lennosta. Onneksi olen katsonut kaikki Sinkkuelämää jaksot moneen kertaan, osasin niin hienosti heilutella ja huutaa taksia, että kuski sanoi nähneensä meidät jo kahdet liikennevalot aikaisemmin. Todennäköisesti hän muistaa meidät vielä monta päivää. 

Kentällä kaikki meni sujuvasti ja ei voi kuin ylistää Jenkkien palvelualttiutta sekä lapsen huomioimista. Esimerkiksi minut ohjattiin lapsen kanssa odottamaan sisälle lämpimään siksi aikaa kun mies kirjasi laukkuja Deltan ulkoilmapisteellä, turvatarkastusjonossa pääsimme heti lyhyemmän kautta ja lentoemännät ne vasta innostuivatkin viihdyttämään Kirppua.

Saimme lennolle onneksi yhden ylimääräisen paikan eli meillä oli koko kolmen penkin rivi käytössä. Kirppu mahtui sopivasti nukkumaan keskimmäisellä penkillä ja olihan syöttämiset sekä vaipanvaihdot siinä helppoa. Ihmetystä kyllä tuotti se, että Deltalla sylivauvan turvavyönä toimivat vanhemmat käsivarret. Tähän mennessä olemme joka lennolla saaneet vauvan turvavyön kiinnitettäväksi vanhemman turvavyöhön. Onneksi lihasvoimat riittivät eikä matkalla ollut suurempia ilmakuoppia.

Lento meni kaikin puolin hyvin. Ilmeisesti aamulento sopii parhaiten Kirpun rytmiin, sillä nyt vältyttiin isoimmilta kitinöiltä ja nukkuakin hän malttoi kuuden tunnin lennon aikana jopa kaksi kertaa tunnin verran. Tietenkin kaikkien vessaan jonottavien kanssa piti seurustella, mutta harsoliinalla sai näköyhteyden välillä katkaistua. Amerikkalaisilla on nimittäin kova into tulla aina juttelemaan vauvan kanssa. Sinänsä kiva kuulla noin 158 kertaa päivässä kuinka suloinen ja ihana lapseni on, mutta joskus toisinaan mietin, että pieni hetki rauhassa kahvikupin ääressä olisi ihan kiva... No tankataan nyt näitä kehuja ja jutellaan kiinnostuneiden kanssa, Suomessa ei vastaaviin keskusteluihin paljon joudu (tai pääse) ja onhan tässä lapsen ansiosta tullut keskusteltua mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Käyköhän tässä niin kuin koiranpennun kanssa aikanaan, kun suloinen pentu kyllä sai kaikkien huomiota, mutta pennun kasvaessa isoksi kaikki kiersivät kaukaa...?

Perillä Vegasissa noudimme auton vuokraamosta ja siinä huumassa autovuokraamon poika sai myytyä meille astetta paremman auton. No pitäähän Amerikassa iso auto olla, kuulemma vauvan kanssa se on niin paljon parempi. Osasi poika valita oikeat myyntiargumentit. Vuokrasimme samalla vauvan turvakaukalon, mistä lopulta emme maksaneet mitään koska vuokraamon poika unohti lisätä sen laskulle eikä lopuksi enää jaksanut lisätä sitä laskulle kun muuten oli homma jo sopivasti paketissa. Sehän sopi meille.

Jos aamulla katselin tippa silmässä West Villagen kotikatua kun piti jättää se taakse, koneen laskeutuessa Vegasiin katselin jo tippa silmässä kuinka mahtavaa on taas päästä tänne. Viime kerrasta on vierähtänyt viisi vuotta. Palmut ja punaiset kalliot, kuiva ja lämmin aavikon tuulahdus, isot autot ja jenkkihymyt sekä välkkyvalot ja suihkulähteet - tämä jos mikä on Amerikkaa!

Illallista nautimme Amerikan mummon luona. Kirppu antoi niin kaikkensa, että kannoin hänet nukkuvana autosta hotellin sänkyyn. Tällaista nukahtamista ei ole meillä vielä nähtykään. Toivottavasti unta riittää aamuun saakka. Uusi aikavyöhyke, uudet kujeet. Huomenna me shoppaillaan!

New York - Päivä 5

Päivä alkoi taas mukavan aikaisin ja viimeisen kokonaisen Nyki-päivän kunniaksi skippasimme jo vakioksi muodostuneen kotisohvalla nautitun lähikaupan hedelmäsalaatti murukahvilla  -aamiaisen ja lähdimme kokeilemaan viereisen korttelin Bus Stop Cafen tarjoiluja. Kirpun maiskuttaessa paahdettua leipää ja seurustellessa henkilökunnan kanssa, me saimme keskittyä omiin Bageleihin ja munakkaisiin.

Aamiaisen jälkeen teimme aamukävelyn Perry Streetille, Sinkkuelämää -sarjan Carrie Bradshawn kotiovelle. Samalla reissulla kävimme kuvaamassa myös Frendit -sarjan talon Bedfort Streetilla. Molemmat sarjat ovat oikeesti kuvattu muualla, mutta nämä talot ovat toimineet ns julkisivuna ja tulleet siten kuuluisiksi. Saatiin ihastella katuja aivan rauhassa, sillä kaupatkaan eivät olleet vielä auki ja ainoastaan muutamia työmiehiä oli meidän lisäksi liikenteessä. Matkalla meinasimme pysähtyä kuuluisaan Magnolia Bakeryyn kahville sen aukaistessa ovensa yhdeksältä, mutta ajatus päiväunista kotisohvalla alkoi tuntumaan vastustamattomalta. 

Carrien portaat (66 Perry St.)

Frendien talo (90 Bedfort St.)

Magnolia Bakery (401 Bleecker St.)

Perhepäikkäreiden jälkeen lähdimme uudelleen liikenteeseen. Löysimme kivan ravintolan muutaman metrin päästä kotiovelta ja ruuan jälkeen ajattelimme, että nyt voisimme mennä Magnolia Bakeryyn kahville ja kuppikakulle. Tälläkin kertaa se jäi vain ajatuksen asteelle, sillä pienen kuppikakkupuodin ulkopuolella oli niin pitkä jono. Päädyimme lopulta kotisohvalle nauttimaan itsekeitettyä murukahvia (ja lisukkeeksi kaivoin matkalaukusta Fazerin suklaata. Sitä oli niin runsaasti erinakuisina pieninä levyinä mukana tuliaisiksi, ettei kukaan huomaa vaikka näpistin osan itselleni.)

Meillä oli suuret suunnitelmat viettää viimeinen ilta hienossa ravintolassa kadun toisella puolella, mutta ltakävelyllä päädyimmekin hakemaan intialaisesta Take away -annokset. Poikkesimme vielä leikkipuistossa keinumassa ja ihmettelemässä, kuinka siistissä kunnossa ja hienoin leluin varusteltu leikkipuisto voikaan olla kaikille avoimessa käytössä. Näytti Magnolia Bakeryyn olevan edelleen pitkä jono.

Oli kiva viettää viimeinen päivä kotikulmilla, johan tässä on monta päivää kierrelty kaupunkia. Kaikille Nykin matkaajille suosittelen lämpimästi asunnon vuokraamista Airbnb :n kautta. Asuntovuokrat ovat huomattavasti edullisempia kuin hotellihinnat ja näin on mahdollista päästä näkemään kaupunkia aivan eri näkökulmasta. Alueena West Village on todella siisti ja viihtyisä paikka; lukuisia kauppoja, kahviloita, ravintoloita, leikkipuistoja ja paljon muuta nähtävää. 

Kotikatumme Bank St.

Vuokrahuoneiston olohuone

Aamu-uutisissa tosin oli ikävä muistutus siitä, että kaduilla saa kuitenkin kulkea varuillaan. Nimittäin päivittäisen kulkureittimme varrella Chelseassa oli eilen iltapäivästä tuntematon nainen yrittänyt kaapata ohikulkijan vauvan rattaista. Valpas lastenhoitaja sekä UPS:n lähettipoika saivat estettyä naisen pyrkimykset ja vauva on turvassa, mutta kyseinen roisto on edelleen kateissa. Pelkkä etsintäkuulutuskuva saa jo nahkani kananlihalle. Nyt on sitten lyhtypylväät täynnä tämän naisen kuvia ja 2000$ :n palkkio luvassa jos hänet saa kiinni. Iltakävelyllä näin saman näköisä naisia joka puolella. On kai syytä mennä nukkumaan.

Aamulla kello soi viiden aikaan ja matka jatkuu kohti Las Vegasia. New York jää taakse haikein mielin, täällä olisi todellakin viihtynyt pidempään. Mutta odotamme myös innolla Vegasin kesäisiä kelejä sekä sukulaisten näkemistä. 

New York - Päivä 4

Tänä aamuna nukuttiin lähes seitsemään, jihaa! Hengailimme aamupäivän kämpillä Kirpun tankatessa vielä vähän lisää unta päivän seikkailuja varten. Koska olimme todella virkeitä, päätimme kiertää vielä muutamat To do -listalla olevat kohteet: 9/11 Memorial, Wall Street ja NYSE, Charging Bull sekä Vapaudenpatsas Battery Parkista katsottuna.

9/11 Memorial "nähtiin" ohikäveltynä, koska emme jaksaneet jonottaa varsinaiselle muistomerkille niin kiersimme työmaata ja napsimme muutamat kuvat nousevista pilvenpiirtäjistä. Koska olemme todella laiskoja koskaan jonottamaan minnekään tai maksamaan ylihinnoiteltuja lippuja turistirysiin, päätimme nähdä Vapaudenpatsaan ilmaiseksi ja jonottamatta Battery Parkista sen sijaan, että olisimme ottaneet risteilyn tms lähempää katselua varten. Keli oli muuttunut päivän aikana pilviseksi, joten kovin täydellisiä kuvia ei olisi saanut lähempääkään.

Eilisestä Central Park - kävelystä viisastuneena meillä oli tänään rattaiden lisäksi myös Manduca mukana. Hyvä niin, sillä tässä vaiheessa päivää otin Kirpun takkini alle nukkumaan ja päiväunet maistuivat paremmin kaupungin melussa. Koska kello oli vasta kolmen pintaan, päätimme samalla reissulla käydä vielä katsomassa Time Squaren sekä Rockefeller Centerin, jotta viimeiselle päivällä ei jäisi mitään ns. pakollista. Nämä olivat ehkä ainoat paikat mitä molemmat muistamme ekasta Nykin matkastamme lähes kahdenkymmenen vuoden takaa, mutta halusimme nähdä ne vielä uudelleen.

Voi ahdistus mikä väenpaljous! Noihin paikkoihin ei todellakaan kannata mennä rattaiden kanssa, eikä väsyneenä, nälkäisenä tai vessahädässä (onneksi meillä ei ollut vaivana näistä kuin noi rattaat). Tungoksesta päätellen Time Squaren Toys R Us on lapsiperheiden Must -kohde, en ole koskaan nähnyt niin paljon väkeä pakkautuneena lelukauppaan. Mutta olihan se upea paikka, sisällä pieni maailmanpyörä ja kaikkea. 

Tämän päivän jälkeen paluu kotikulmille viehättävään ja rauhalliseen West Villageen tuntui erityisen hyvältä. Täällä mahtuu kävelemään kaduilla ilman törmäyksiä, tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan, ravintoloissa sekä kahviloissa on tilaa, lapset kiljahtelevat iloisesti laskiessaan liukumäkeä leikkipuistossa ja koiranulkoiluttajat tervehtivät ohimennen. Lähikaupassakin mahtuu kulkemaan rattaat ja ostoskärry rinnakkain eikä kassalle tarvitse jonottaa. 

Huomenna on sitten viimeinen kokonainen päivä Nykissä. Päätimme juuri, että vietämme sen tässä kotikulmilla ilman sen suurempia suunnitelmia. Täällä on niin mukavan kotoisaa, että on ihan pakko luvata itselle, että tulemme joskus takaisin - muuten lähtö harmittaisi todella paljon...

New York - Päivä 2

Klo 04.30 herätyksen jälkeen oltiin koko porukka todella iloisella tuulella kun aamun valjettua reippailumme eräälle hissittömälle metroasemalle, kannoimme rattaat jyrkät portaat maanalle, ostimme kertaliput maailman hitaimmasta lippuautomaatista ja vielä jollakin ihmekonstilla saimme rattaat nostettua porttien toiselle puolelle puomien yli- kaikki tämä vain todetaksemme, että olemme väärällä asemalla. Eikun takaisin maanpinnalle. Tämä upea kokemus olisi jäänyt kokematta, jos Mies olisi uskonut asunnonvuokraajan ohjeita ja uskonut vaimonsa vaistoa, joten ihan hyvä  toisinaan antaa miehen päättää kulkureitti niin saadaan lisää jännitystä.

Lopulta löysimme 8th Avenuen metroasemalle, minne alunperin olisi pitänyt mennä. Reitti alas raiteelle oli huomattavasti kivuttomampi eikä hiki ja kiukku nousseet pintaan kuten hetki aikaisemmin. Ensikertalaisina haimme apua neuvontapisteestä ja pääsimme rattaiden kanssa invaovesta raiteille. Vielä WTC:n asemalle päästyämme otimme yhteyttä valvomoon puhelimen kautta kysyäksemme josko invaoven saisi taas auki. Olihan ovessa iso varoitus, että Emergency Exitin käyttö laukaisee mittavan hälytyksen. Opimme tällä puhelulla, että Emergency Exit ovista porttien vieressä pääsee kulkemaan sisään ja ulos sen kummempia kyselemättä eikä mikään hälytys ala soimaan.

Tästä sisään...

Ja tästä ulos.

Loppupäivän metroreissut olivatkin astetta sujuvampia, hissit ja ovet löytyivät melko helposti. Kantoreppu olisi yksinkertaistanut matkantekoa, mutta toisaalta rattaat auttoivat kaiken tavaran kuljettamisessa sekä lapsen nukuttamisessa.Tämän päivän kokemuksella rattailla seikkailu Nykissä ei juuri poikkea Helsingissä kulkemisesta ja etenkin kokoonpanon ollessa kaksi aikuista + yksi lapsi, onnistuu muutaman portaan yli kantamiset tarvittaessa helposti.

Päädyimme shoppailemaan Century 21 -tavarataloon. Se oli juuri sellainen mitä olin kuullut eli paljon tavaraa epäloogisessa järjestyksessä. Jos aika ja hermot riittävät, siellä saattaa tehdä hyviä merkkivaatelöytöjä. Löysin Kirpulle pari vaatetta ja itselle tennarit, joten ei ollut turha reissu. Nähtiimpä samalla Empire State Building lähempää, sumuverhon takana komeilemassa.

Shoppailuhimot eivät vielä laantuneet Centuryssä, joten seuraavaksi suuntasimme Macy's tavarataloon Herald Squarelle. Sattuipa sopivasti, että siellä oli joku superalepäivä ja kaikista tuotteista sai -30%, myös ale-tuotteista sekä lisäksi vierailijaalennukset -10%. Ostettiin vähän lisää vaatteita Kirpulle ja takki minulle. Loput shoppailuhimot päätettiin säästää Outlet-reissulle.

Iltapäivästä palasimme takaisin kotikulmille, uupuneina, nälkäisinä ja märkinä vesisateesta. Ryhmähenki alkoi taas kohoamaan kun saimme kuivat vaatteet päälle ja ruokaa. Mies haki burritot läheisestä meksikolaisesta ja otettiin huikat punaviiniä, alkoi elämä taas hymyilemään. Nukahdettiin päiväunille neljän jälkeen, herättiin klo 20.00... Jetlagin parantelu siis jatkunee.

New York - Päivä 3

Eilinen päiväunirepsahdus kannatti ja saatiin nukkumaanmenoa venytettyä sen verran, että aamulla saimme nukkua kuuteen saakka, jihaa! Koska viime päivät olemme menneet hyvin pitkälti aikuisten ehdoilla ja vauhdilla, päätimme tänään jäädä asunnolle siksi aikaa, että Kirppu saa katkeamatonta päiväunta useamman tunnin. Sitä riittikin lähes kolmeksi tunniksi.

Päiväunien jälkeen lähdimme liikenteeseen. Eka lounas läheisessä Thai-ravintolassa, sitten junalla kohti Central Parkia. Jostain kumman syystä emme taaskaan päätyneet lähimmälle metroasemalle
vaan pääsimme kävelemään Midtownin läpi. Sainpahan napattua muutaman valokuvan matkalla.

Central Parkissa tuuli ei onneksi ollut yhtä kova ja pääsimme nauttimaan aurinkoisesta kelistä. Ostimme ekasta kojusta puiston kartan kahdella taalalla. Kirppu onneksi malttoi nukahtaa toisille päiväunille tässä vaiheessa.

Mountain Buggy Nano koeajossa

Pidän näiden rattaiden yksinkertaisuudesta; ei ole mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen. Yksinkertaisuus tekee näistä varsin riisutun mallin, joten enemmän lisävarusteita kaipaavalle nämä eivät sovellu, mutta omaa silmääni miellyttää kun näistä ei roiku mitään ylimääräisiä härpäkkeitä eivätkä ole niin "muovisen" näköiset kuin monet matkarattaat ovat. Meillä matkarattaat tulevat pääosin käyttöön ulkomaan matkoille sekä veneelle, joten kasaaminen pieneen kokoon sekä keveys olivat tärkeimpiä valintakriteereitä säädettävän selkänojan sekä tyylikkyyden lisäksi. Nyt me ollaan huristeltu näillä kolme päivää ympäri New Yorkia, tässä yhteenveto:

Plussat:

- pieni ja kapea malli, mahtuu pienistäkin koloista

- kevyt kantaa, saa helposti yksinkin muutaman portaan verran

- helppo kasata ja koota, menevät todella pieneen pakettiin

- mukana suojapussi säilytystä ja lentomatkoja varten

- laadukkaan tuntuiset kankaat ja osat

- yhtenäinen työntöaisa, joka miellyttävää materiaalia

- uskomattoman tilava tavarakori vaikka se näyttää hyvin pieneltä (mm. Marimekon Mini Weekender sujahtaa sinne just sopivasti. Lisäksi mahtuu oma takki, sateenvarjo sekä vesipullo)

- olkahihnojen korkeutta voi säätää, saa pienenkin matkustajan tukevasti kiinni

- vakaat työntää

- kääntyvät etupyörät saa lukittua tarvittaessa

- selkänojan asentoa helppo säätää yksinkertaisella mekanismilla

- tyylikäs ulkonäkö saa kehuja jopa ohikulkijoilta :)

Miinukset:

- kuomu varsin pieni (pitää hankkia erikseen joku kunnon verho tuulisia ja aurinkoisia kelejä varten)

- käveltäessä työntäjän oikea jalka osuus usein jarrulle (pelkään että menee pian rikki!)

- kapeat sivulaidat (pienetkin kädet ylettyvät sieltä tyhjentämään kaupan hyllyt jne.)

- lapsi matkustaa aina kasvot menosuuntaan, esim. vastatuuleen käveltäessä aika ikävä

- kääntyvät yhdellä kädellä, mutta ei kyllä yhtä ketterästi kuin Quinny Zappit

Katsoin netistä, että näihin olisi saatavana lisävarusteena sade- ja -uv-suojat muutamalla kympillä. Niihin varmasti kannattaa sijoittaa, joten taidamme suunnata vielä takaisin Union Squaren Babies R Us :iin katsomaan löytyisikö heiltä niitä. Kyseinen myymälä on muuten melkoinen ostosparatiisi, aivan mieletön valikoima vauvoille ja lapsille kaiken maailman tarvikkeita, vaatteita, ruokaa, rattaita, jne. Mies ja lapset kannattaa jättää vaikka vastapäiseen puistoon jäätelölle katselemaan kesyjen oravien temmellystä, jotta itse pääsee rauhassa shoppailemaan.

Luulen, että innostun huristelemaan Nanoilla kesäaikaan Helsingissäkin, sillä näitä on vaan niin kiva työnnellä ja lapsikin tuntuu näissä viihtyvän. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

New York - Päivä 1

Sunnuntai-illan ohjelmassa oli lähinnä suihkussa käynti ja laukkujen purkaminen. Kirpun iltatoimia hoitaessa Mies käväisi hakemassa lähikaupasta jääkaappiin perustarpeita. Lähikauppa yllätti valikoimallaan, mm. tuoretiskistä hedelmäsalaattia, sushia sekä kiinalaista. Ilmeisesti Mies ei osannut päättää mitä noista söisimme, joten hän toi varmuuden vuoksi vähän kaikkia.

Maanantai-aamu meillä alkoi jo kello 05.00. Kirppu yritti herätä jo aikaisemmin, mutta tiukasti sinnittelin ettei ihan kolmelta noustaisi ylös. Viideltä annoin periksi. Hassu tunne kun jo kello 07.30 olimme liikenteessä, toiset juoksivat aamulenkkiä ja toiset kiiruhtivat töihin, meidän kävellessä kohti Union Squaren Babies R Us -myymälää. Siellä me sitten roikuttiin ovenkahvassa jo ennen kello yhdeksää kun myyjä aukaisi liikkeen.

Kyseinen liike oli kyllä juuri sitä mitä olin odottanut ja vielä vähän enemmän. Voi taivas! Sitä mitä Amerikasta ei saa, sitä ei ole olemassa. Valikoima oli aivan mieletön, niin ruokalapuissa kuin pyllyrasvoissa. Matkarattaita oli näytillä reilusti, joten pääsimme kokeilemaan (tai ennemminkin katsomaan sivusta) miten ne taittuvat kasaan sekä vertailemaan muita ominaisuuksia. Amerikkalainen myyjä todellakin halusi myydä. Ainakin osaa merkeistä. Pitkällisen pohdinnan (ja taustatyön) pohjalta, hieman Jetlagin innoittamina, päädyimme hankkimaan Mountain Buggy Nano -rattaat. Voi taivas! Ne ovat aivan täydelliset (jep, nälkä kasvoi syödessä ja budjetti siinä sivussa). Kerron tarkemman raportin kuhan olen ajellut niillä useamman päivän.

Eka täysi päivä kohteessa tuli vietettyä kävellen aurinkoisessa säässä, lähinnä asuinalueemme West Villagen läheisyydessä. Päivän aikana kävimme myös Chelsea Marketilla syömässä sekä kuvaamassa Highlinea. Huomiselle on luvattu sadetta, joten suunnitteilla on shoppailupäivä jonnekin ostosparatiisiin, emme ole vielä päättäneet minne.