Juhannusfiiliksiä

Vaikka juhannussää oli tiedossa jo hyvissä ajoin, emme malttaneet muuttaa suunnitelmiamme vaan lähdimme viettämään pitkää viikonloppua veneelle. Tuntui, että koko edeltävä viikko meni valmistautuessa siihen - ompelin vihdoin veneeseen verhot, tilasin Alepan Kauppakassita monta muovikassillista ruokaa ja kokkasin etukäteen ruokia mitä olisi helppo lämmittää saariolosuhteissa. Tämän lisäksi Mies näki suuren vaivan hankkiessaan veneelle puuttuvia varusteita sähköjohdosta wc-pyttyyn. Kaiken tämän uurastuksen jälkeen ei tehnyt mieli palata maihin edes ekan veneessä palellun yön jälkeen.

Kun lastasimme venettä torstaina laiturissa, kommentoikin vanhempi herrasmies, että meillä taitaa olla syksyllä pieni ongelma mitä kaikelle tuolle tavaramäärälle teemme. Hän saattaa olla oikeassa. Tai sitten miehistömme pienin jäsen kantaa mukanaan edestakaisin mielettömän isoa tavaramäärää. Ainakin ruokaa oli monta kiloa mukana, joista hampaiden puhkeamisen sekä kesäflunssan aiheuttaman kiukun vuoksi jäi suurin osa syömättä ja saimme kantaa ison kasillisen takaisin kotiin. Vaihtovaatteitakin käytettiin vain murto-osa, saaressa kun ei ole niin väliä vaikka hihassa olisi edellisen päivän muistot tallella.

Lähes kaikki lämmin ruoka mitä Kirppu söi, oli minun lautaselta. Ilmeisesti tämä on merkki, että on aika antaa hyvästit purkkiruokinnalle ja siirtyä kunnon murkinoihin. Olin tehnyt kotona onneksi myös valmiiksi alle yksivuotiaan ruokavalioon sopivia lihapullia, keitettyjä kasviksia sekä rakettispaghettia. Niitä oli näemmä kiva syödä, niitä oli kiva myös heitellä ympäri grillikatosta. Onneksi saaressa oli useampi koira viettämässä juhannusta, joten sotkut eivät jääneet vain yhden koiran nautittavaksi.

Makumieltymysten muuttumisen lisäksi yksi uusi havainto oli se, että liikkuvainen alle yksi vuotias ei pysty nukkumaan makuupussissa. Tai ainakin hän pitää kaikki muut hereillä ähinällään. Näin viileinä öinä (+8) pienet kädet ja rinta myös paleltuvat kun ne jatkuvasti tulevat pussista pihalle. Tämän oivaltamiseen meillä meni noin klo 02.00 saakka ensimmäisenä yönä. Makuupussi veks ja lapsen päälle Popin Windfleece (aah, en voi taas olla ylistämättä sitä!) sekä saman sarjan hattu päähän (pelkkä tavallinen pipo ei pysy päässä kun kierii...).

Tämän oivalluksen hinta oli se, että seuraavana aamuna heräsimme räkäisen ja köhisevän lapsen vierestä. Seuraavaksi yöksi laitoimme vielä yhden kerroksen lisää haalarin alle ja sillä paketilla riitti lämpöä aamuun saakka. Valitettavasti pieni nenä oli silti koko ajan tukossa, mutta ekan yön 25 herätyksen sijaan pääsimme ehkä noin 15 herätyksellä. Mukavuudenhalu ja oman sängyn kaipuu muodostuivat ylitsepääsemättömiksi ja palasimme lauantai-illaksi kotiin.

Nyt alkaa juhannustauti helpottamaan, mutta vielä olisi eteinen täynnä puoliksi purkamattomia kasseja. Pyykkivuorikin kutsuu. 

En yleensä valita keleistä, mutta kyllä nyt toivoisin muutaman asteen enemmän lämpöä tuleville viikoille. Partiolaishenki on todellakin koetuksella, jos koko kesän värjöttelemme college-puku yöasuna kahden makuupussin sisällä ja uskottelemme itsellemme, että on mukavaa vaihtelua viettää kerrankin lomat Suomessa.