Kodinelektroniikkaa emannän makuun

Mieheni ystävä meinasi katketa naurusta kun kerroin viime joulun alla toivovani joululahjaksi uutta pesutornia. Mikäpä sen hyödyllisempi kotiäidin työkalu kuin laite, joka nopeuttaa ja helpottaa loputtoman pyykkiurakan kanssa painimista. Joulupukki onneksi toteutti hassun toiveeni ja reilu puoli vuotta olen saanut nauttia uudesta pesutornista. Vielä kun joku keksisi, miten ne joka nurkkaan kasautuvat viikkaamattomat puhtaat pyykit -kasat saataisiin nopeammin käsiteltyä... Kirpulla on selkeesti kiinnostusta auttaa, mutta toistaiseksi hänen ahkera levitystyö lähinnä hidastaa prosessia. Arvostan silti, hän edes yrittää.

Sain joululahjaksi myös Bamixin, aah tuon sauvasekoittimien Bemarin! Se on osoittautunut myös korvaamattomaksi niin vauvansoseiden kuin aikuisten pirtelöiden valmistuksessa. Vanha Phillipsin sauvasekoitin tuntuu lähinnä motorisoidulta survimelta tuon jälkeen, parempi kuin ei mitään, joten pidän sitä tallessa vielä "pahan päivän varalle". 

Kevään aikana sain vinkkejä, että rikkaimuri säästäisi hieman hermoja sormiruokailevan lapsukaisen kanssa. Monta kuukautta suunnittelin ullakon laatikoiden tonkimista, siellä pitäisi olla rikkaimuri, minkä aikanaan saimme häälahjaksi. Koiraperheessä se tosin osoittautui tarpeettomaksi ja päätyi ullakolle jemmaan. Nyt kun meillä ei enää ole koiraa siivousapuna, on rikkaimurille todella käyttöä. Vieraillessani ystäväperheessä keväällä, sain sellaisen myyntipuheen nykyaikaiselle rikkaimurille, että oksat pois. Kuulemma mieskin saattaa innostua siivoamisesta kun sellainen suriseva kapistus löytyy keittiöstä käden ulottuvilta. Tämä osoittautui täysin oikeaksi taktiikaksi saada mies tarttumaan imuriin. Kuinka mukavaa onkaan kun ruokailun jälkeen voi syöttäjä imuroida suurimmat (lue: puolilautasellista riisiä ja jauhelihaa) roiskeet pöydän alta. Näin sukkien pohjat eivät ole aina täynnä kuivuneita juuston paloja ja litistyneitä riisinjyviä, puhumattakaan siitä mitä Kirppu söisi pöydän alta vielä päivienkin päästä.

Nyt kun olen päässyt tässä kotiäidin välineurheilussa oikein kunnolla vauhtiin, innostuin uudesta kapistuksesta: höyrypesurista! Onnekseni huomasin syntymäpäivieni lähestyvän ja aloitin lobbaustyön hyvissä ajoin. Kuinka hienoa olisikaan, että saisi itse tehopestyä ikkunat, lattiat, matot, sohvat, kaakelinsaumat ja oikeestaan kaiken mahdollisen. Nopeesti pesuri säästäisi itsensä takaisin jo pelkästään mattojen pesulamaksuista, henkisen hyvinvoinnin lisääntymisestä puhumattakaan. Meillä kun lähes kaikki matot ovat pesulassa pesetettäviä. Ja meillä kun lähes kaikki matot ja muut kodin tekstiilit ovat valkoisia. En ole vielä valmis siirtymään vaiheeseen, jossa kodin tekstiilit ovat väriltään kakan ja oksennuksen kestäviä, on keksittävä joku muu selviytymiskeino.

Eilen Mies tuli Prismasta iso paketti kainalossa ja sain syntymäpäivälahjani hieman ennakkoon. Tuskin maltoin odottaa, että Kirppu meni yöunille ja pääsin testaamaan uutta Kärcheriä. Otin testikohteeksi kylpyhuoneen. Aivan käsittämätöntä kuinka nopeesti ja helposti saumat puhdistuivat! Käsittämätöntä kuinka olen laiminlyönyt niiden puunaamisen viime kuukausina. Mutta nyt ovat asiat toisin. Jatkossa ylläpitosiivous tapahtuu käden käänteessä. Tänään on vuorossa olohuoneen maton tahrojen poisto. Miehen loman aikana pääsen puunaamaan kodin jokaisen nurkan. Höyrypesurin käyttö ei nimittäin onnistu lapsen kanssa kuuman vesihöyryn vuoksi.

Kuka väitti, että naiset eivät halua lahjaksi kodinkoneita? Kun reilu kymmenen vuoden aikana on kerännyt kaapit täyteen merkkikäsilaukkuja ja koruja eikä hemmottelulahjakorttejakaan saa käytettyä aina määräaikaan mennessä, käytännöllinen lahja joka tulee jokapäiväiseen käyttöön ja parhaimmillaan säästää sekä aikaa että hermoja, on kaikista paras. Seuraavaksi toivon uutta ompelukonetta. Edellinen palveli yli 20 vuotta, mutta huolloista huolimatta se on tullut nyt tiensä päähän. Onneksi jouluun on enää alle puoli vuotta!