Äitien tekemää ruokaa

Muutaman päivän hiljaiselon syynä on aikaeron aiheuttama kooma. Voi luoja en ole eläissäni ollut näin väsynyt! Tulimme keskiviikkona mummolaan vapun viettoon ja olemme ottaneet kaiken hyödyn täyshoidosta. Parin saunamökissä vietetyn yön jälkeen alkaa taas ajatukset kulkemaan ja vauhtia löytymään. Kirpullakin alkaa Pohjolan rytmi palautumaan, mutta varmuuden vuoksi otan yövapaan vielä ensi yöksi kun siihen kerrankin on mahdollisuus.

Parin viikon reissun jälkeen on ollut mukavaa syödä aivan tavallista kotiruokaa. Varsinkin kun sitä ei ole tarvinnut tehdä itse eikä oikeestaan ole tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Hyvin nukuttujen öiden ja laiskottelun seurauksena innostuin pitkästä aikaa tekemään Kirpulle itse ruokaa. Pyysin pappaa tuomaan kauppareissulta pienen palan lohta, esim. 10-20 grammaa, mutta sellainen määrä kuulemma näytti lähinnä kissanruualta. Sain sitten kunnon kimpaleen tuliaisina.

Pelasin varman päälle ja käytin eka vain osan lohesta. Keitin lohen kaveriksi yhden perunan, pari nuppua parsakaalia, muutaman sentin kevätsipulia, mausteeksi tuoretta rucolaa sekä ripaus valkopippuria. Surautus sauvasekottimella ja tadaa maukas ateria oli valmis! 

Lähes 10kk ikäiselle ruuan voisi tehdä jo haarukalla muussaten, tällainen sauvasekoittimella tehty näyttää jo aivan vauvamaiselta. Mutta Kirppu tykkäsi. Mikäs sen aidompi palaute kuin lusikkaa suu ammollaan odottava lapsi. Ruokaa riitti kahdelle aterialle eli noin kolme Piltti-purkillista sitä tuli. Nyt olisi vielä paljon lohta mistä tehdä jotain muuta...

Vapun aikana Kirppu on päässyt istumaan syliini ruokapöydässä ja siten näpistellyt ruokaa lautaseltani. Hän on syönyt omin pikkukätösin mm:

- keitettyä parsakaalia

- punasipulia raakana

- appelsiinilohkoja

- tomaatin siivuja

- savustettua siikaa

- jälkiuunileipää

Kaikki on mennyt alas suurella himolla eikä jälkioireita ole ilmennyt. Koska Kirppu nauttii niin paljon yhteisistä ruokahetkistä, haimme tänään syöttötuolin mikä jää tänne mummolaan. Näin minun ei tarvitse enää vahtia omaa lautastani ja toimia ruokailualustana, ja näin kaikki pääsemme pöydän ääreen samanaikaisesti. Mistä tuli mieleeni, että Amerikan reissulla eräässä italialaisessa ravintolassa nainen viereisestä pöydästä "neuvoi", että he aikoinaan aina tilasivat miehen kanssa ruuat vuorotellen, jotta toinen söi eka toisen hoitaessa lasta. Kiitos, kiva idea, mutta edelleen kyllä mieluummin nautin ateriat yhdessä perheen kesken, lapsi siinä mukana omassa jakkarassa omaa ruokaansa mussuttaen. Katsotaan tarviiko jossain vaiheessa luopua tästä käytännöstä, toistaiseksi ei ole tarvetta, koska osaan tarvittaessa syödä myös yhdellä kädellä.

Huomenna nautimme vielä mummolan ruokaa ja sitten alkaa taas paluu arkeen. Toisaalta kivaa sekin. Kotiruoka on pop, kotona ja muualla!