Phil & Teds koeajossa osa 2

Tammikuussa Kirpun matkakaveriksi syntyi sisko ja nyt olemme reilu neljä kuukautta huristelleen Doteilla kakspäällä. Bugaboo-ikäväni ei taida koskaan laantua, mutta tällä 1v6kk ikäerolla sisarusrattaat ovat olleet järkevä hankinta. 

Ekat kaksi kuukautta Dotit meni hienosti vauvan nukkuessa kantokassissa rattaiden alaosassa, Kirpun istuessa sisaristuimessa hieman korkeammalla. Yllätykseksemme tämä kakkonen ottikin pituutta siihen malliin, että kantokoppa kävi todella ahtaaksi talvivarusteissa jo 2,5kk iässä. Kolme kuukautta sinnittelimme ja sitten oli pakko luovuttaa, koska tuntui, että vauvan pää menee mutkalle jos häntä yrittää vielä saada mahtumaan 60cm mittaiseen kantokassiin.

Hankin tilalle Carenan isomman kantokassin, joka ei todellakaan ole yhtä tukevan ja laadukkaan oloinen kuin P&T:n oma kassi. Käyttöaika sille on sille vaan niin lyhyt, että nuukuus iski. Kärvistelin Carenan halpiskassin kanssa kuukauden ja luovutin.

Viileillä keleillä laitoin Elodi Detailsin makuupussin vauvan osaan ja sujautan vauvan sinne. Oikeastaan sujautus on väärä sana, koska etenkin jalkojen saaminen oikeeseen koloon tuotti tuskaa. Sitten kun kevätaurinko alkoi lämmittämään, makuupussikin lähti ja nyt vauva kulkee makuuosassa pelkkä vaatetus päällään. Tämä on toistaiseksi paras keino, miten saan molemmat lapset kyytiin samanaikaisesti. 

Odotan kuumeisesti tuota maagista 6kk rajapyykkiä, jotta saan pienemmänkin laitettua istuimeen. Uskon, että sitten olen taas tyytyväinen näihin rattaisiin. Toistaiseksi ärsyttää. Alun kantokassivaihe oli siinäkin mielessä paras, koska sillon sain nostettua nukkuvan vauvan rattaista jatkamaan unia eri paikassa. Nyt hänen pitää jäädä eteiseen tai sitten työnnän rattaat läpi asunnon olohuoneeseen.

Leikkipuistossa näin erään äidin ratkaisseen ongelman siten, että vauva matkustaa adaptereilla kiinnitetyssä turvakaukalossa ja taapero sisaristuimessa alaosassa. Näin vauvan saa näppärästi kannettua mukanansa tarpeen tullen. Jos jaksaa. Meillä ainakin alkaa painoa olemaan sen verran, että vauva+turvakaukalo menee jo voimannoston puolelle.

Elämä kahden alle kaksi vuotiaan kanssa on ollut hauskaa säätöä kaikin puoli. Mutta kaikki järjestyy, tavalla tai toisella, ja perusarki rullaa hienosti. Pääasia, että pääsemme liikkumaan suht näppärästi. Siinäpä aihe seuraavaan blogikirjoitukseen.

Phil & Teds Dot koeajossa - osa 1

Niin kiva kun Bugaboilla on ollutkin kruisailla, tuli meille lähes pakottava tarve vaihtaa ne sisarusrattaiksi. Kirppu saa alkuvuodesta matkakaverin ja viime kuukaudet olen perehtynyt eri vaihtoehtoihin tehdä matkaa uudella kokoonpanolla. 

Koska ikäeroa lapsilla tulee olemaan 1v 6kk, en usko seisomalaudan olevan vaihtoehto. Vauva Manducassa ja taapero rattaissa kuulostaa myös hankalalta, joten sisarusrattaat alkoivat kuulostamaan käytännöllisemmältä. Koska asumme ydinkeskustassa, liikumme pääosin kävelemällä sekä joskus julkisilla, ja viihdymme paljon kapeissa kaupoissa ja kahviloissa, sisarusrattaille on suuria vaatimuksia. Lukuisten Google-hakujen, vaunuliikkeissä vierailujen, kadulla kyttäilyjen, mammatreffeillä käytyjen keskustelujen ja unettomien öiden jälkeen päädyimme hankkimaan Phil & Teds Dot -mallin rattaat (muita vaihtoehtoja oli Phil & Teds Navigator ja Mountain Buggy One Plus). Valinta oli lopulta senteistä kiinni, koska Dot oli kaikista pienin ja siten mahtui varmuudella 20-luvulla rakennetun talomme hissiin.

Otimme uudet Dotit käyttöön jo tässä vaiheessa, hyvissä ajoin ennen toisen lapsen syntymää. Yhden taaperon kanssa seikkaillessa tässä tiivistettynä kokemuksemme.

Plussat:

- markkinoiden kapeimmat tuplat (leveys 59cm)

- kaikin puolin siro malli, mahtuu hyvin ratikkaan ja linja-autoon tukkimatta koko käytävää

- todella helpot säätömekanismit viisipistevöissä, selkänojan säädössä, jne.

- sporttinen ulkonäkö

- mukautuu tilanteen mukaan 1-2 eri ikäisen lapsen käyttöön

- tilava tavarakori kun kyydissä vain yksi lapsi

- saatavilla runsaasti lisävarusteita ja varaosia

- pyörät isommat kuin matkarattaissa (halkaisija 25cm) joten kulkee sujuvasti portaissa sekä katukivetyksissä

- kevyet kääntää ja työntää

- helppo kasata ja koota

- menee koottuna todella pieneen tilaan

- taaperon on helppo kiivetä itse kyytiin "jalkatason" ansiosta

Miinukset:

- kolmipyöräisyys vaatii totuttelua (mm ratikkaan nousu, yhdellä kädellä työntäminen jne tuntuvat todella epävakailta)

- kuomu lyhyt pienelle lapselle

- mukitelineen saa vain rungon ulkoreunaan kiinni (leventää useamman sentin eikä siten mahdu kapeeseen hissiin)

- vain kasvot menosuuntaan

- kapeat olkahihnat valuvat jatkuvasti pois olalta

- tavarakorista tippuu tavarat helposti koska on todella avoin

- yhdellä kädellä työntäessä todella kiikkerän oloiset

- tuulisella kelillä kaatuu helposti parkissa (mm. nämä meni saman tien ympäri kaverin terassilla, onneksi ei ollut lapsi kyydissä...)

- kapea malli on melko suojaton paikka lapselle, raajat roikkuvat jatkuvasti ulkopuolella ja ihmisruuhkassa saa olla varovainen, että ohikulkijat töni / kolauta kassilla lasta

- renkaisiin saa ilmaa huoltoasemalta ja näyttäisi vaativat täyttöä melko usein

Kokonaisuutena olemme olleet kuitenkin tyytyväisiä hankintaan. Pitää myöntää, että kyllä ne Bugaboot ovat rattaiden Mersut, ei siitä pääse mihinkään. Mutta lapsiluvun kasvaessa ja tarpeiden muuttuessa Phil&Teds Dotit ovat oikein hyvä järkivalinta. Vuoden vaihteen jälkeen pääsemme Dottien kanssa tositoimiin kun saamme virittää ne vauvan sekä taaperon menopeliksi. Silloin pääsemme mahdollisesti testaamaan myös talviajo-ominaisuudet. Kirjoittelen sitten Koeajoa osa 2:n. Pakkasia ja loskakelejä odotellessa, moikka moi!

Helsingin kesäkohteita - maalla ja merellä

Viime kirjoituksesta onkin aikaa. Miehen kuuden viikon loma meni pääosin veneillessä, mökkeillessä sekä puuhatessa kaikkea hauskaa yhdessä, joten kirjoittelut olivat tauolla. Yhteisen kesäloman jälkeen olemme Kirpun kanssa palanneet meidän normaaliin arkirytmiin jo useita viikkoja sitten, mutta jotenkin päiväuniajat sekä illat ovat menneet muissa puuhissa - lähinnä laiskotellessa. Mutta ennen kuin on myöhäistä ja ennen kuin poikkeuksellisen lämmin kesä pyyhkiytyy mielestä, tässä muutamat kohdevinkit:

- Uimastadion: upea uusi kokemus! Pienellä rahalla pääsee hellettä pakoon vilvoittelemaan puhtaiden vesien äärelle. Alueella on runsaasti tilaa omalle piknik-viltille ja paikkoja löytyy sekä auringosta että puiden suojasta. Alueelle pääsee hyvin ratailla (koodin porttiin saa kassakuitista). Vaikka menimme heinäkuun hellepäivänä, tilaa oli hyvin. Lapsille on oma allas sekä kahluualue erikseen. Suosittelen ottamaan omat eväät mukaan, koska "ravintolassa" näytti lista sisältävän ruokaa vain tilapäiseen nälänhätään, tyyliin nakit-ranskalaiset-nugetit-lihiksellä.

- Pihlajasaari: kesällä todella suosittu ja ehkä ruuhkainenkin, mutta monipuolinen saari lapsiperheelle. Uimarannan lisäksi, leikkikenttä, ravintola (lista keskinkertainen, mutta ok), kunnon vesivessat sekä hyvä venelaituri pikkulapsen kanssa liikkuessa. Matkarattaat kannattaa jättää kotiin, saarella kätevin liikkumismuoto kantoreppu, sillä polut ovat aika "löysää" hiekkaa.

- Iso Vasikkasaari: viehättävä ja vehreä saari pienen venematkan päässä mantereesta. Saarella on viihtyisä ravintola, mistä löytyy moneen makuun sopivaa herkullista ruokaa. Ruokailun jälkeen seurueemme lapset pääsivät katselemaan lampaita aitauksessa. Saaressa on myös näköalatorni ja muuta mukavaa, ne jäivät meiltä tänä kesänä näkemättä.

- Stora Herrö: kesän ehdoton piknik- ja grillauskohde ainakin aikuisporukalla! Venelaituri on kapea ja korkealla, todella hankala, mutta siitä selviää pienellä jännityksellä. Saaressa on grillikatos sekä ruokailupaikka oikein kauniissa maisemissa. Maasto on kuitenkin kallioista ja jyrkkää, joten kovin vilkkaan ja varomattoman lapsen kanssa tämä voi olla stressaava paikka (meillä oli mukana kolme 1-8vee lasta, sydän meinasi pysähtyä tosissaan vain kerran). Saaresta löytyy myös näköalatorni sekä uimaranta. Kaunis paikka sekä lyhyt matka Helsingistä plussaa!

Stora Herrö, näkymä päivällispöydästä.

- Faro, Ruoholahti: Ravintola Faro Ruoholahden Kanavarannassa yllätti iloisesti kattavalla viikonloppubrunssilla. Tarjolla oli tuoreita hedelmiä, itsetehtyjä leivonnaisia, erilaisia salaatteja ja leipiä. Lapsi maksoi brunssista ikävuosien mukaan, meillä siis yhden euron. Katettu terassi, siisti miljöö sekä ystävällinen palvelu! Syöttötuoleja oli tarjolla useampia ja ravintolaan mahtuu hyvin rattaillakin, joten toimii mainiosti mammatreffikohteena. Lähialueelta löytyy yksi kaupungin suurimmista leikkipuistoista, minne voi mennä temmeltämään isoille nurmialueille ja erilaisiin vempaimiin.

- Kaunissaari: kesän suurin pettymys! Saari on todella ränsistynyt ja rehevöitynyt, puskat täynnä epämääräisiä telttailijoita ja kesän karmein ulkovessakokemus! Saaren ravintola muistutti lähinnä keskikaljabaaria, joten käännyimme ovelta pois. Ohitimme saaressa kivan uimarannan sekä leikkipuiston, mutta en tänne kyllä toisten lähde, koska sijainti on niin kaukana ja osa matkaa tehdään avomerellä. Omalla veneellä ei ainakaan kannata lähteä kuin tyynellä kelillä.

Lähestyminen Kaunissaareen oli lupaava.

- Suomenlinna: neljän tunnin rantautuminen omalla veneellä maksaa 7€, mutta sitä vastaan saa hyvää palvelua. Nuori mies auttoi rantautumisessa sekä köysien sitomisessa. Suomenlinnassa on useita ravintoloita, joista tänä kesänä kävimme Chapmanissä sekä Valimossa. Chapmanissa lapsi sai lounasbuffetista ruokaa 1€ per ikävuosi hinnoittelulla (mikä loistodiili sormiruokailevalle!) ja ulkoterassille mahtui rattailla, mutta tarjolla oli myös syöttötuoleja. Suomenlinnassa on useita kauniita paikkoja piknikille (suosikkini on Kustaanmiekka) sekä paljon mielenkiintoista nähtävää eri-ikäisille seikkailijoille. Miinuspuolena melko pitkät kävelymatkat, osa kävelyreiteistä mukulakiveä (tosi kiva matkarattailla...) sekä kesäsesongin ruuhkaisuus.

- Villa Pentry: Espoon Nuottaniemessä sijaitseva mummonmökkimainen lounaspaikka, missä kaunis puutarhaterassi. Ravintolan lounas oli kotiruokamainen ja myynnissä oli itseleivottuna piirakoita ja torttuja. Tunnelma oli oikein hellyyttävä ja tänne menemme mielellään uudelleen. Ravintolan läheltä löytyi lasten leikkipaikka sekä koirille koiraparkki vesikippoineen.

Villa Pentry.

- Ravintola Skiffer, Liuskaluoto: Kaivopuiston edustalla pieni "ravintolasaari", jota suosittelen lämpimästi. Skiffer on kuuluisa pitsoistaan, mutta me käydään täällä usein vain tankkaamassa vene ja ostamassa jäätelöt. Terassi näyttäisi olevan koko kesän todella täynnä, mutta palvelu pelaa silti nopeesti. Pitsalista on sen verran erikoinen, että seurueemme 13vee poika meinasi pyörtyä täytteestä "possunposki", mutta todellisuudessa se oli aivan tavallista kinkkua - luojan kiitos! Pitsat ovat kyllä herkullisua, hyvä mahdollisuus kokeilla uusia makuyhdistelmiä.

Tässäpä nämä paikat minne pääsee joko omalla veneellä tai yhteysveneellä, mantereen paikkoihin kävellen tai julkisilla. Helsinki on täynnä mitä mielenkiintoisempia kesäkohteita, aina ei tarvitse mennä Linnanmäelle tai Korkeasaareen, mistä kokemukseni mukaan saa ylihinnoiteltuja elämyksiä kananugeteilla maustettuna.

Nyt kun tämä viimeinen kesäinen päivitys on saatu puristettua pihalle, voin alkaa keräämään kokemuksia sadepäivän puuhista. 

Kodinelektroniikkaa emannän makuun

Mieheni ystävä meinasi katketa naurusta kun kerroin viime joulun alla toivovani joululahjaksi uutta pesutornia. Mikäpä sen hyödyllisempi kotiäidin työkalu kuin laite, joka nopeuttaa ja helpottaa loputtoman pyykkiurakan kanssa painimista. Joulupukki onneksi toteutti hassun toiveeni ja reilu puoli vuotta olen saanut nauttia uudesta pesutornista. Vielä kun joku keksisi, miten ne joka nurkkaan kasautuvat viikkaamattomat puhtaat pyykit -kasat saataisiin nopeammin käsiteltyä... Kirpulla on selkeesti kiinnostusta auttaa, mutta toistaiseksi hänen ahkera levitystyö lähinnä hidastaa prosessia. Arvostan silti, hän edes yrittää.

Sain joululahjaksi myös Bamixin, aah tuon sauvasekoittimien Bemarin! Se on osoittautunut myös korvaamattomaksi niin vauvansoseiden kuin aikuisten pirtelöiden valmistuksessa. Vanha Phillipsin sauvasekoitin tuntuu lähinnä motorisoidulta survimelta tuon jälkeen, parempi kuin ei mitään, joten pidän sitä tallessa vielä "pahan päivän varalle". 

Kevään aikana sain vinkkejä, että rikkaimuri säästäisi hieman hermoja sormiruokailevan lapsukaisen kanssa. Monta kuukautta suunnittelin ullakon laatikoiden tonkimista, siellä pitäisi olla rikkaimuri, minkä aikanaan saimme häälahjaksi. Koiraperheessä se tosin osoittautui tarpeettomaksi ja päätyi ullakolle jemmaan. Nyt kun meillä ei enää ole koiraa siivousapuna, on rikkaimurille todella käyttöä. Vieraillessani ystäväperheessä keväällä, sain sellaisen myyntipuheen nykyaikaiselle rikkaimurille, että oksat pois. Kuulemma mieskin saattaa innostua siivoamisesta kun sellainen suriseva kapistus löytyy keittiöstä käden ulottuvilta. Tämä osoittautui täysin oikeaksi taktiikaksi saada mies tarttumaan imuriin. Kuinka mukavaa onkaan kun ruokailun jälkeen voi syöttäjä imuroida suurimmat (lue: puolilautasellista riisiä ja jauhelihaa) roiskeet pöydän alta. Näin sukkien pohjat eivät ole aina täynnä kuivuneita juuston paloja ja litistyneitä riisinjyviä, puhumattakaan siitä mitä Kirppu söisi pöydän alta vielä päivienkin päästä.

Nyt kun olen päässyt tässä kotiäidin välineurheilussa oikein kunnolla vauhtiin, innostuin uudesta kapistuksesta: höyrypesurista! Onnekseni huomasin syntymäpäivieni lähestyvän ja aloitin lobbaustyön hyvissä ajoin. Kuinka hienoa olisikaan, että saisi itse tehopestyä ikkunat, lattiat, matot, sohvat, kaakelinsaumat ja oikeestaan kaiken mahdollisen. Nopeesti pesuri säästäisi itsensä takaisin jo pelkästään mattojen pesulamaksuista, henkisen hyvinvoinnin lisääntymisestä puhumattakaan. Meillä kun lähes kaikki matot ovat pesulassa pesetettäviä. Ja meillä kun lähes kaikki matot ja muut kodin tekstiilit ovat valkoisia. En ole vielä valmis siirtymään vaiheeseen, jossa kodin tekstiilit ovat väriltään kakan ja oksennuksen kestäviä, on keksittävä joku muu selviytymiskeino.

Eilen Mies tuli Prismasta iso paketti kainalossa ja sain syntymäpäivälahjani hieman ennakkoon. Tuskin maltoin odottaa, että Kirppu meni yöunille ja pääsin testaamaan uutta Kärcheriä. Otin testikohteeksi kylpyhuoneen. Aivan käsittämätöntä kuinka nopeesti ja helposti saumat puhdistuivat! Käsittämätöntä kuinka olen laiminlyönyt niiden puunaamisen viime kuukausina. Mutta nyt ovat asiat toisin. Jatkossa ylläpitosiivous tapahtuu käden käänteessä. Tänään on vuorossa olohuoneen maton tahrojen poisto. Miehen loman aikana pääsen puunaamaan kodin jokaisen nurkan. Höyrypesurin käyttö ei nimittäin onnistu lapsen kanssa kuuman vesihöyryn vuoksi.

Kuka väitti, että naiset eivät halua lahjaksi kodinkoneita? Kun reilu kymmenen vuoden aikana on kerännyt kaapit täyteen merkkikäsilaukkuja ja koruja eikä hemmottelulahjakorttejakaan saa käytettyä aina määräaikaan mennessä, käytännöllinen lahja joka tulee jokapäiväiseen käyttöön ja parhaimmillaan säästää sekä aikaa että hermoja, on kaikista paras. Seuraavaksi toivon uutta ompelukonetta. Edellinen palveli yli 20 vuotta, mutta huolloista huolimatta se on tullut nyt tiensä päähän. Onneksi jouluun on enää alle puoli vuotta!

Juhannusfiiliksiä

Vaikka juhannussää oli tiedossa jo hyvissä ajoin, emme malttaneet muuttaa suunnitelmiamme vaan lähdimme viettämään pitkää viikonloppua veneelle. Tuntui, että koko edeltävä viikko meni valmistautuessa siihen - ompelin vihdoin veneeseen verhot, tilasin Alepan Kauppakassita monta muovikassillista ruokaa ja kokkasin etukäteen ruokia mitä olisi helppo lämmittää saariolosuhteissa. Tämän lisäksi Mies näki suuren vaivan hankkiessaan veneelle puuttuvia varusteita sähköjohdosta wc-pyttyyn. Kaiken tämän uurastuksen jälkeen ei tehnyt mieli palata maihin edes ekan veneessä palellun yön jälkeen.

Kun lastasimme venettä torstaina laiturissa, kommentoikin vanhempi herrasmies, että meillä taitaa olla syksyllä pieni ongelma mitä kaikelle tuolle tavaramäärälle teemme. Hän saattaa olla oikeassa. Tai sitten miehistömme pienin jäsen kantaa mukanaan edestakaisin mielettömän isoa tavaramäärää. Ainakin ruokaa oli monta kiloa mukana, joista hampaiden puhkeamisen sekä kesäflunssan aiheuttaman kiukun vuoksi jäi suurin osa syömättä ja saimme kantaa ison kasillisen takaisin kotiin. Vaihtovaatteitakin käytettiin vain murto-osa, saaressa kun ei ole niin väliä vaikka hihassa olisi edellisen päivän muistot tallella.

Lähes kaikki lämmin ruoka mitä Kirppu söi, oli minun lautaselta. Ilmeisesti tämä on merkki, että on aika antaa hyvästit purkkiruokinnalle ja siirtyä kunnon murkinoihin. Olin tehnyt kotona onneksi myös valmiiksi alle yksivuotiaan ruokavalioon sopivia lihapullia, keitettyjä kasviksia sekä rakettispaghettia. Niitä oli näemmä kiva syödä, niitä oli kiva myös heitellä ympäri grillikatosta. Onneksi saaressa oli useampi koira viettämässä juhannusta, joten sotkut eivät jääneet vain yhden koiran nautittavaksi.

Makumieltymysten muuttumisen lisäksi yksi uusi havainto oli se, että liikkuvainen alle yksi vuotias ei pysty nukkumaan makuupussissa. Tai ainakin hän pitää kaikki muut hereillä ähinällään. Näin viileinä öinä (+8) pienet kädet ja rinta myös paleltuvat kun ne jatkuvasti tulevat pussista pihalle. Tämän oivaltamiseen meillä meni noin klo 02.00 saakka ensimmäisenä yönä. Makuupussi veks ja lapsen päälle Popin Windfleece (aah, en voi taas olla ylistämättä sitä!) sekä saman sarjan hattu päähän (pelkkä tavallinen pipo ei pysy päässä kun kierii...).

Tämän oivalluksen hinta oli se, että seuraavana aamuna heräsimme räkäisen ja köhisevän lapsen vierestä. Seuraavaksi yöksi laitoimme vielä yhden kerroksen lisää haalarin alle ja sillä paketilla riitti lämpöä aamuun saakka. Valitettavasti pieni nenä oli silti koko ajan tukossa, mutta ekan yön 25 herätyksen sijaan pääsimme ehkä noin 15 herätyksellä. Mukavuudenhalu ja oman sängyn kaipuu muodostuivat ylitsepääsemättömiksi ja palasimme lauantai-illaksi kotiin.

Nyt alkaa juhannustauti helpottamaan, mutta vielä olisi eteinen täynnä puoliksi purkamattomia kasseja. Pyykkivuorikin kutsuu. 

En yleensä valita keleistä, mutta kyllä nyt toivoisin muutaman asteen enemmän lämpöä tuleville viikoille. Partiolaishenki on todellakin koetuksella, jos koko kesän värjöttelemme college-puku yöasuna kahden makuupussin sisällä ja uskottelemme itsellemme, että on mukavaa vaihtelua viettää kerrankin lomat Suomessa.

 

Vauvan kanssa vesillä

Edellisestä blogi-kirjoituksesta on vierähtänyt tovi. Toukokuussa alkanut hellejakso on pitänyt meitä paljon ulkosalla ja aloitimme myös uuden perheen yhteisen harrastuksen - veneilyn. Viime viikot ovat menneet perehtyessä ja harjoitellessa mitä kaikkea tämä uusi harrastus tuo tullessaan. Olemme tehneet useita lyhyitä veneretkiä Helsingin edustalla ja viime viikonloppuna vietimme yön saareen ankkuroituneena.

Kirppu on selkeesti luotu vesille. Jo useamman kerran uni on tullut jo ennen kuin olemme päässeet satama-alueelta pois. Kuten autoillessa, päiväuniaika on mukavaa ja stressitöntä aikaa tehdä matkaa. Lapsen ollessa hereillä on veneily samantyyppistä lapsenhoitoa kuin muutenkin; sillä erotuksella että veneessä on hieman ahdasta ja että pieni lapsi pitää olla koko ajan käden etäisyydellä tai sitten turvallisesti kiinnitettynä jonnekin. Merellä on pienelle lapselle paljon mielenkiintoista katseltavaa; ohiajavia veneitä ja niiden kyydissä heiluttelevia ihmisiä, lokkeja ja joutsenia sekä tietenkin kaikista hienointa on venettä keikuttavat peräaallot.

Tutustuin ennen veneilykauden aloitusta tarjolla oleviin vauvojen pelastusliiveihin. Niistä löytyy netistä erilaisia testivertailuja sekä tietenkin käyttäjien kokemuksia ja näiden perusteella tärkeimmäksi ominaisuudeksi meille muodostui turvallisuus; uimataidottoman lapsen tippuessa veteen pitää liivien kääntää lapsi kasvot ylöspäin mahdollisimman pian (kaikki liivit eivät kuulemma käänny hyvin). Tärkeää on myös liivien istuvuus (jotta ne toimivat oikein, pitää niiden olla oikean kokoiset ja kiinnitykset oikein) sekä käyttömukavuus. Hintahairari liiveissä on noin 30-120€, mutta tämä ei ole kyllä kohta missä kannattaa säästää. Toki liivejä voi etsiä käytettynäkin, mutta niiden iästä ja säilytyksestä ei aina voi olla varma.

Päädyimme ostamaan Kirpulle Crewsaver 100N -merkkiset liivit. Niissä kauluksen toinen puoli on paksumpi, mikä takaa nopean käännön vedessä (oma testaus odottaa vielä vesien lämpeämistä) ja pienikokoiselle lapselle nämä saa todella napakasti kiinni. Ainoa miinus on rintaosan kelluttimien paksuus, mikä tekee ryömimisestä lähes mahdotonta ja kääntyminenkin on työn ja tuskan takana. Toisaalta lapsi ei pääse nopeesti etenemään näillä pahoille teille, mutta toisaalta ähellyksen ja turhautumisen aiheuttamaa kitinää on joskus ärsyttävä kuunnella. Tämä asia saattaa helpottua ajan kanssa jos/kun lapsi oppii konttaamaan ja kävelemään. Samat liivit menevät vauvasta 15 kiloon saakka eli meillä ainakin kaksi kesää.

Crewsaver 100N ja Polarn O. Pyretin Windfleece-haalari sekä myssy, aivan loistava yhdistelmä! Sama haalari ollut käytössä jo 8kk ja mahtuu varmasti vielä useamman kuukauden, todellakin hintansa väärti.

Oli liivit sitten kuinka mukavat tai hankalat päällä, vuosien varrella tuskin voimme välttyä tappeluilta ja kiukutteluilta niiden pukemisen suhteen. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, joista ei neuvotella. Liivit pitää olla vesillä päällä, niin lapsilla kuin aikuisilla (kuinkas muuten kuin omalla esimerkillä edistät asennetta tämänkin asian suhteen?). Kirpulle meillä on lisäksi sellainen käytäntö, että liivit puetaan päälle jo ennen venelaiturille siirtymistä ja ne riisutaan vasta kun venelaiturilta on päästy pois. Veteen tippumisen suhteen nimenomaan veneeseen nousu ja sieltä poistuminen ovat niitä riskin paikkoja, kuten venelaiturilla lokkien perässä juokseva sekä vedessä uivien kalojen perään kurkotteleva lapsi.

Hankimme liivien alle hellekelejä ajatellen myös uv-suojapuvun. Se tuntuu mukavan vilpoisalta ja suojaa lapsen ihoa auringolta. Aurinkolasit- sekä hattu meillä oli jo entuudestaan ja ne ovat osoittautuneet erittäin tarpeellisiksi. Kylmempiä kelejä varten meillä on muuta tuulen- ja sateenkestävää vaatetusta. Veneilyssä toimivat samat vaatteet kuin muussa ulkoilussa. Lapsen oppiessa kävelemään tukevat ja liukumattomat kengät tulevat tarpeeseen - mielellään myös hyvällä kiinnityksellä, jotta niitä ei tarvitse onkia vedestä. Mistä tuli mieleeni, että meillä on vielä haavi hankkimatta. Se on kuulemma aivan ehdoton lapsiperheessä kun veteen lentää toisinaan kaikkea sellaista, mistä et ole vielä valmis luopumaan.

Polarn O. Pyretin UV-suojapuku sekä Bumbo-tuoli kannella, ei muuten liu'u vaikka vene keikkuisi.

Koska laiturista lähtöön ja rantautumiseen useimmissa veneissä tarvitaan kaksi aikuista, pitää lapsen "kiinnitys" tai muu turvallinen paikka miettiä siksi aikaa. Meillä hytin ovet ovat onneksi niin tiukat, että sieltä ei kovin pieni lapsi pääse karkuteille omin avuin. Tässä vaiheesa ei kuitenkaan voi lasta vain jättää hyttiin vapaana sillä hän osaa kiipeillä ja tippua pää edellä, joten istutamme hänet Bumbo-tuoliin aina kun omat kädet pitää saada vapaaksi. Toistaiseksi hän ei pääse Bumbosta ylös liivit päällä ja toisaalta Bumbosta toimii veneellä myös mm syöttötuolina. Moni käyttää auton turvakaukaloa, polkupyörän turvaistuinta tai keinua näissä tilanteissa. Toistaiseksi menemme Bumbolla (hävetköön hän joka väittää, että se on aivan turhake!), koska olimme saaneet sellaisen jo aikaisemmin kaverilta lainaan.

Etenkin yliyön retkiä varten ruokien sekä juomien kylmäsäilytys pitää ratkaista jotenkin ja me päädyttiin hankkimaan Igloo-kylmälaukun (sähkökäyttöiset syö veneen akkua ja pitävät meneteliä). Valmistaja lupaa jopa neljän vuorokauden kylmyyden säilytettäville tuotteille. Lastenruuat ovat pääosin onneksi huoneenlämmössä säilytettäviä, mutta esim. juomaton maito on hyvä saada kylmään odottamaan. Meillä on ollut mukana pääosin sellaisia ruokia, joita voi syödä ilman lämmitystä, mutta veneen varustelutasosta riippuen ruokapurkit saa lämmitettyä esim. vesihauteessa.

Muuten matkassa kulkee mukana sama vaippalaukku kuin kaupungilla pörrätessä. Puhdistusliinoja, käsidesiä sekä roskapusseja kuluu veneillessä ehkä hieman enemmän. Retkikohteesta riippuen kantoreppu ja/tai matkarattaat ovat usein mukana. Toistaiseksi Manduca on osoittautunut käytännöllismmäksi. Eräs hellepäivä näin kyllä erään perheenisän työntävän matkarattaita Pihlajasaaren hiekassa, pisteet hänelle urheudesta.

Nyt alamme valmistautumaan Juhannukseen, jolloin meillä on suunnitteilla viettää useampi yö saaristossa. Tehtävälistallani on mm. verhojen ompelu, veneen astiaston ja keittiötarvikkeiden keräily sekä useamman vuorokauden ruokalistan pohdinta.

Usein kuulee, että veneilyn aloittamista lykätään hamaan tulevaisuuteen pienten lasten vuoksi. Ymmärrän sen hyvin, onhan se välillä moninverroin raskaampaa kuin aikusten kesken seikkailu sekä vaatii paljon joustamista ja mukautumista, myös rahaa. Me kuitenkin näemme tämän mahdollisuutena viettää laatuaikaa ja kerätä uusia kokemuksia yhdessä perheen kesken. Jokainen ikävaihe (ja jokainen lisälapsi) tuo varmasti omat haasteensa, mutta vuosien varrella lapset varmasti nauttivat myös enemmän ja pääsevät itse osallisiksi touhuun - tämän varaan ainakin lasken, että noin 10-15 vuoden päästä makaan kannella bikinit päällä kylmä juoma toisessa kädessä kun lapset hoitavat ohjauksen sekä rantautumisen :) Sitä päivää odotellessa nautitaan tässä ja nyt.

Päiväuniaika on veneelläkin paras hetki ottaa hieman omaa aikaa...

Aurinkoisia päiviä maalle ja merelle toivotellen!

Hej på dig - viikonloppuloma Tukholmassa

Kun vihdoin saimme purettua edellisen reissun matkalaukut niin jo tuli aika pakata ne uudelleen. Miehellä oli viikonloppuna bisneksiä Tukholmassa, joten me Kirpun kanssa lähdimme matkaseuraksi. Matkaa varatessa muutama kuukausi sitten ei tullut mieleenkään, että lentokiintiö olisi jo hetkellisesti täynnä, mutta kyllä se reissufiilis lopulta löytyi.

Kirpulla tuli nyt kymmenes lento täyteen. Itselleni tämä matka oli ensimmäinen Norwegianin kyydissä ja kokemus oli oikein positiivinen. Viikonloppumatkalla pakkaaminen oli varsin helppoa ja valmistautuminen lentomatkalle meni jo aivan rutiinilla. Poikkeuksena aikaisempiin lentoihin, Norwegianilla piti luovuttaa matkarattaat jo lähtöselvityksessä ruumaan. Tähän olemme varautuneet joka kerta, mutta hassua kun Helsinki-Vantaalla Finnairin ja Lufthansan lennoilla on ollut aivan eri käytäntö. Norwegiani tarjosi rattaille kuljetuspussin, joka oli läpinäkyvä jätesäkki, mutta se suojasi hyvin likaantumiselta.

Olin lukenut muuten jo aikaisemmin netistä kuinka Helsinki-Vantaalla on Reiman mainosrattaita, mutta ne ovat aika isoja. Pitihän niitä testata ja kyllä, niissä meidän Kirppu voi alkaa matkustamaan lähempänä kouluikää. Otimme kuitenkin rattaat käsimatkatavaroille koska rattaita näytti olevan runsaasti vapaana. Kirppu jatkoi matkaa Manducassa.

Lento meni todella hyvin vaikka kakkospäiväunet jäivät nukkumatta. Kuinka helppoja tuollaiset tunnin lennot ovatkaan! Lennolla viereeni sattui oikein ystävällinen ruotsalainen nuori mies, joka jo heti alkoi kehumaan kuinka suloinen tyttäreni on. Melkein jo sanoin, että "no katsotaan kuinka kauan" ja kauhun sekaisin tuntein mietin miltä nuoren miehen merkkipuku ja lankatut kengät näyttävät kun kaivamme eväät esiin. Kirpulla oli kuitenkin niin hauskaa katsella tämän kansikuvapojan kalvosinnappeja ja lehdenlukemista, että vältyimme turhautumisilta ja suu aukesi nätisti jokaiselle puurolusikalliselle - ilman päristelyjä. Viihdykkeinä toimivat jälleen myös istuintaskusta löytyvä pelastautumiskortti sekä tyhjä Pringless-sipsipurnukka. Aivan turhaan pakkasin taas leluja mukaan, käytännön esineet ovat paljon viihdyttävämpiä!

Perillä Arlandassa hyppäsimme Arlanda Expressin kyytiin. Tämä olikin oikein mainio tapa matkustaa rattaissa nukkuvan lapsen kanssa, sillä meillä ei ollut turvakaukaloa mukana tälläkään kertaa, olisi taksimatka ollut turhaa jännitystä. Junan päätepysäkiltä (T-Centralen) oli alle kilometrin matka hotellille Tegnerlundenin puiston laitaan. Alueena Vasastan / Norrmalm (joku viisaampi osaisi kertoa kummasta tarkalleen olimme) oli erittäin viehättävä puistomaisemineen sekä lukuisine ravintoloineen. Maisema muistutti paikoin Helsingin Ullanlinnan, paikoin Kruununhakaa. Hotellin läheisyydessä oli myös viihtyisä leikkipuisto, missä kävimme keinumassa.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Matkalla juna-asemalta hotellille.

Kaksi yötä tavallisessa hotellihuoneessa todisti sen, että lapsen kanssa matkustaessa kannattaa suosia huoneistoja. Pieni huone josta iso parisänky vie suurimman osan lattiatilasta, on erittäin epäkäytännöllinen liikkumaan opettelevan "menen kaikesta pää edellä" -lapsen kanssa. Meillä oli lisävuoteena matkasänky, joka tiukan paikan tullen toimi myös leikkikehänä. Olin pakannut viikonlopun ruuiksi lapselle kaikkea sellaista, mikä menee tarvittaessa taskulämpimänä, joten taisin käydä vain kerran respassa lämmittämässä yhden aterian. Koska huoneessa ei ollut jääkaappia, ei edes minibaaria, piti kaikki avatut lastenruokapurkit heittää roskiin jos niitä syöty kerrasta, koska niiden säilytys ei oikein onnistunut. Tästä syystä ruokaa meni tavallista enemmän, mutta jollain ihmeen kaupalla olin onnistunut arvioimaan menekin jokaista purnukkaa myöten ja kotimatkalle lähti vain lennolle tarvittavat ruuat.

Tukholma sinänsä on todella kiva matkakohde pienenkin lapsen kanssa, sillä siellä pääsee liikkumaan kätevästi ja turvallisesti sekä kävellen että julkisilla. Ravintoloissa ja kahviloissa pikkuasiakkaat huomioidaan, syöttötuoleja löytyy lähes aina, ja lastenhoitohuoneitakin on ruhtinaallisesti. Se mistä Ruotsi ansaitsee erikoismaininnan tasa-arvosta on se, että hoitopöydät löytyvät myös miestenhuoneista eikä pelkästään naistenhuoneista. Pääsi Mieskin ekaa kertaa kokeilemaan miltä tuntuu vaihtaa vaippa ihan yksin miestenhuoneessa - hienostihan se meni.

Pari päivää menivät shoppaillen, ulkoillen kauniissa ilmassa sekä sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kävimme Vasamuseetissa. Se oli toimiva paikka rattaiden kanssa, koska siellä oli hissit joka paikkaan sekä oikein hyvät lastenhoitohuoneet. Itse museo oli myös sellainen, että siellä ei paljon häiritse lapsen kitinä tai hyppely, koska paikka oli museoksi aika hälyinen paikka jo itsessään eli sinne uskaltaa mennä isommankin koheltajan kanssa, katseltavaa kyllä riittää.

Vasamuseet.

Paluumatkalle jouduimme taas luovuttamaan matkarattaat ruumaan, mutta Arlandassa tämä olikin suunniteltu astetta viisaammin: viedessäsi rattaat Special baggage -hihnalle, viereisestä telineestä saa lentoaseman matkarattaat lainaan. Ne olivat sellaiset perinteiset simppelit sateenvarjorattaat, joissa Kirppukin pystyi istumaan nipinnapin. Niillä me sitten huristelimme ympäri lentoasemaa kunnes tuli aika nousta koneeseen.

Iltapuuron tarjoilimme jo lähtöportilla ja yöpaita valmiiksi päällä oli mukava nukahtaa paluulennolla äidin syliin. Koneesta laukkuhihnan kautta autoon siirtyminen katkaisi unta, mutta onneksi matkaväsymystä riitti lopulta aamuun saakka.

Ja niin se aurinko paistoi Helsingissäkin heti maanantaiaamusta. Ihanaa olla kotona, tästä ei kevätfiilis parane ja nyt me ei kyllä reissata vähään aikaan minnekään. Piste.