Kodinelektroniikkaa emannän makuun

Mieheni ystävä meinasi katketa naurusta kun kerroin viime joulun alla toivovani joululahjaksi uutta pesutornia. Mikäpä sen hyödyllisempi kotiäidin työkalu kuin laite, joka nopeuttaa ja helpottaa loputtoman pyykkiurakan kanssa painimista. Joulupukki onneksi toteutti hassun toiveeni ja reilu puoli vuotta olen saanut nauttia uudesta pesutornista. Vielä kun joku keksisi, miten ne joka nurkkaan kasautuvat viikkaamattomat puhtaat pyykit -kasat saataisiin nopeammin käsiteltyä... Kirpulla on selkeesti kiinnostusta auttaa, mutta toistaiseksi hänen ahkera levitystyö lähinnä hidastaa prosessia. Arvostan silti, hän edes yrittää.

Sain joululahjaksi myös Bamixin, aah tuon sauvasekoittimien Bemarin! Se on osoittautunut myös korvaamattomaksi niin vauvansoseiden kuin aikuisten pirtelöiden valmistuksessa. Vanha Phillipsin sauvasekoitin tuntuu lähinnä motorisoidulta survimelta tuon jälkeen, parempi kuin ei mitään, joten pidän sitä tallessa vielä "pahan päivän varalle". 

Kevään aikana sain vinkkejä, että rikkaimuri säästäisi hieman hermoja sormiruokailevan lapsukaisen kanssa. Monta kuukautta suunnittelin ullakon laatikoiden tonkimista, siellä pitäisi olla rikkaimuri, minkä aikanaan saimme häälahjaksi. Koiraperheessä se tosin osoittautui tarpeettomaksi ja päätyi ullakolle jemmaan. Nyt kun meillä ei enää ole koiraa siivousapuna, on rikkaimurille todella käyttöä. Vieraillessani ystäväperheessä keväällä, sain sellaisen myyntipuheen nykyaikaiselle rikkaimurille, että oksat pois. Kuulemma mieskin saattaa innostua siivoamisesta kun sellainen suriseva kapistus löytyy keittiöstä käden ulottuvilta. Tämä osoittautui täysin oikeaksi taktiikaksi saada mies tarttumaan imuriin. Kuinka mukavaa onkaan kun ruokailun jälkeen voi syöttäjä imuroida suurimmat (lue: puolilautasellista riisiä ja jauhelihaa) roiskeet pöydän alta. Näin sukkien pohjat eivät ole aina täynnä kuivuneita juuston paloja ja litistyneitä riisinjyviä, puhumattakaan siitä mitä Kirppu söisi pöydän alta vielä päivienkin päästä.

Nyt kun olen päässyt tässä kotiäidin välineurheilussa oikein kunnolla vauhtiin, innostuin uudesta kapistuksesta: höyrypesurista! Onnekseni huomasin syntymäpäivieni lähestyvän ja aloitin lobbaustyön hyvissä ajoin. Kuinka hienoa olisikaan, että saisi itse tehopestyä ikkunat, lattiat, matot, sohvat, kaakelinsaumat ja oikeestaan kaiken mahdollisen. Nopeesti pesuri säästäisi itsensä takaisin jo pelkästään mattojen pesulamaksuista, henkisen hyvinvoinnin lisääntymisestä puhumattakaan. Meillä kun lähes kaikki matot ovat pesulassa pesetettäviä. Ja meillä kun lähes kaikki matot ja muut kodin tekstiilit ovat valkoisia. En ole vielä valmis siirtymään vaiheeseen, jossa kodin tekstiilit ovat väriltään kakan ja oksennuksen kestäviä, on keksittävä joku muu selviytymiskeino.

Eilen Mies tuli Prismasta iso paketti kainalossa ja sain syntymäpäivälahjani hieman ennakkoon. Tuskin maltoin odottaa, että Kirppu meni yöunille ja pääsin testaamaan uutta Kärcheriä. Otin testikohteeksi kylpyhuoneen. Aivan käsittämätöntä kuinka nopeesti ja helposti saumat puhdistuivat! Käsittämätöntä kuinka olen laiminlyönyt niiden puunaamisen viime kuukausina. Mutta nyt ovat asiat toisin. Jatkossa ylläpitosiivous tapahtuu käden käänteessä. Tänään on vuorossa olohuoneen maton tahrojen poisto. Miehen loman aikana pääsen puunaamaan kodin jokaisen nurkan. Höyrypesurin käyttö ei nimittäin onnistu lapsen kanssa kuuman vesihöyryn vuoksi.

Kuka väitti, että naiset eivät halua lahjaksi kodinkoneita? Kun reilu kymmenen vuoden aikana on kerännyt kaapit täyteen merkkikäsilaukkuja ja koruja eikä hemmottelulahjakorttejakaan saa käytettyä aina määräaikaan mennessä, käytännöllinen lahja joka tulee jokapäiväiseen käyttöön ja parhaimmillaan säästää sekä aikaa että hermoja, on kaikista paras. Seuraavaksi toivon uutta ompelukonetta. Edellinen palveli yli 20 vuotta, mutta huolloista huolimatta se on tullut nyt tiensä päähän. Onneksi jouluun on enää alle puoli vuotta!

Juhannusfiiliksiä

Vaikka juhannussää oli tiedossa jo hyvissä ajoin, emme malttaneet muuttaa suunnitelmiamme vaan lähdimme viettämään pitkää viikonloppua veneelle. Tuntui, että koko edeltävä viikko meni valmistautuessa siihen - ompelin vihdoin veneeseen verhot, tilasin Alepan Kauppakassita monta muovikassillista ruokaa ja kokkasin etukäteen ruokia mitä olisi helppo lämmittää saariolosuhteissa. Tämän lisäksi Mies näki suuren vaivan hankkiessaan veneelle puuttuvia varusteita sähköjohdosta wc-pyttyyn. Kaiken tämän uurastuksen jälkeen ei tehnyt mieli palata maihin edes ekan veneessä palellun yön jälkeen.

Kun lastasimme venettä torstaina laiturissa, kommentoikin vanhempi herrasmies, että meillä taitaa olla syksyllä pieni ongelma mitä kaikelle tuolle tavaramäärälle teemme. Hän saattaa olla oikeassa. Tai sitten miehistömme pienin jäsen kantaa mukanaan edestakaisin mielettömän isoa tavaramäärää. Ainakin ruokaa oli monta kiloa mukana, joista hampaiden puhkeamisen sekä kesäflunssan aiheuttaman kiukun vuoksi jäi suurin osa syömättä ja saimme kantaa ison kasillisen takaisin kotiin. Vaihtovaatteitakin käytettiin vain murto-osa, saaressa kun ei ole niin väliä vaikka hihassa olisi edellisen päivän muistot tallella.

Lähes kaikki lämmin ruoka mitä Kirppu söi, oli minun lautaselta. Ilmeisesti tämä on merkki, että on aika antaa hyvästit purkkiruokinnalle ja siirtyä kunnon murkinoihin. Olin tehnyt kotona onneksi myös valmiiksi alle yksivuotiaan ruokavalioon sopivia lihapullia, keitettyjä kasviksia sekä rakettispaghettia. Niitä oli näemmä kiva syödä, niitä oli kiva myös heitellä ympäri grillikatosta. Onneksi saaressa oli useampi koira viettämässä juhannusta, joten sotkut eivät jääneet vain yhden koiran nautittavaksi.

Makumieltymysten muuttumisen lisäksi yksi uusi havainto oli se, että liikkuvainen alle yksi vuotias ei pysty nukkumaan makuupussissa. Tai ainakin hän pitää kaikki muut hereillä ähinällään. Näin viileinä öinä (+8) pienet kädet ja rinta myös paleltuvat kun ne jatkuvasti tulevat pussista pihalle. Tämän oivaltamiseen meillä meni noin klo 02.00 saakka ensimmäisenä yönä. Makuupussi veks ja lapsen päälle Popin Windfleece (aah, en voi taas olla ylistämättä sitä!) sekä saman sarjan hattu päähän (pelkkä tavallinen pipo ei pysy päässä kun kierii...).

Tämän oivalluksen hinta oli se, että seuraavana aamuna heräsimme räkäisen ja köhisevän lapsen vierestä. Seuraavaksi yöksi laitoimme vielä yhden kerroksen lisää haalarin alle ja sillä paketilla riitti lämpöä aamuun saakka. Valitettavasti pieni nenä oli silti koko ajan tukossa, mutta ekan yön 25 herätyksen sijaan pääsimme ehkä noin 15 herätyksellä. Mukavuudenhalu ja oman sängyn kaipuu muodostuivat ylitsepääsemättömiksi ja palasimme lauantai-illaksi kotiin.

Nyt alkaa juhannustauti helpottamaan, mutta vielä olisi eteinen täynnä puoliksi purkamattomia kasseja. Pyykkivuorikin kutsuu. 

En yleensä valita keleistä, mutta kyllä nyt toivoisin muutaman asteen enemmän lämpöä tuleville viikoille. Partiolaishenki on todellakin koetuksella, jos koko kesän värjöttelemme college-puku yöasuna kahden makuupussin sisällä ja uskottelemme itsellemme, että on mukavaa vaihtelua viettää kerrankin lomat Suomessa.

 

Vauvan kanssa vesillä

Edellisestä blogi-kirjoituksesta on vierähtänyt tovi. Toukokuussa alkanut hellejakso on pitänyt meitä paljon ulkosalla ja aloitimme myös uuden perheen yhteisen harrastuksen - veneilyn. Viime viikot ovat menneet perehtyessä ja harjoitellessa mitä kaikkea tämä uusi harrastus tuo tullessaan. Olemme tehneet useita lyhyitä veneretkiä Helsingin edustalla ja viime viikonloppuna vietimme yön saareen ankkuroituneena.

Kirppu on selkeesti luotu vesille. Jo useamman kerran uni on tullut jo ennen kuin olemme päässeet satama-alueelta pois. Kuten autoillessa, päiväuniaika on mukavaa ja stressitöntä aikaa tehdä matkaa. Lapsen ollessa hereillä on veneily samantyyppistä lapsenhoitoa kuin muutenkin; sillä erotuksella että veneessä on hieman ahdasta ja että pieni lapsi pitää olla koko ajan käden etäisyydellä tai sitten turvallisesti kiinnitettynä jonnekin. Merellä on pienelle lapselle paljon mielenkiintoista katseltavaa; ohiajavia veneitä ja niiden kyydissä heiluttelevia ihmisiä, lokkeja ja joutsenia sekä tietenkin kaikista hienointa on venettä keikuttavat peräaallot.

Tutustuin ennen veneilykauden aloitusta tarjolla oleviin vauvojen pelastusliiveihin. Niistä löytyy netistä erilaisia testivertailuja sekä tietenkin käyttäjien kokemuksia ja näiden perusteella tärkeimmäksi ominaisuudeksi meille muodostui turvallisuus; uimataidottoman lapsen tippuessa veteen pitää liivien kääntää lapsi kasvot ylöspäin mahdollisimman pian (kaikki liivit eivät kuulemma käänny hyvin). Tärkeää on myös liivien istuvuus (jotta ne toimivat oikein, pitää niiden olla oikean kokoiset ja kiinnitykset oikein) sekä käyttömukavuus. Hintahairari liiveissä on noin 30-120€, mutta tämä ei ole kyllä kohta missä kannattaa säästää. Toki liivejä voi etsiä käytettynäkin, mutta niiden iästä ja säilytyksestä ei aina voi olla varma.

Päädyimme ostamaan Kirpulle Crewsaver 100N -merkkiset liivit. Niissä kauluksen toinen puoli on paksumpi, mikä takaa nopean käännön vedessä (oma testaus odottaa vielä vesien lämpeämistä) ja pienikokoiselle lapselle nämä saa todella napakasti kiinni. Ainoa miinus on rintaosan kelluttimien paksuus, mikä tekee ryömimisestä lähes mahdotonta ja kääntyminenkin on työn ja tuskan takana. Toisaalta lapsi ei pääse nopeesti etenemään näillä pahoille teille, mutta toisaalta ähellyksen ja turhautumisen aiheuttamaa kitinää on joskus ärsyttävä kuunnella. Tämä asia saattaa helpottua ajan kanssa jos/kun lapsi oppii konttaamaan ja kävelemään. Samat liivit menevät vauvasta 15 kiloon saakka eli meillä ainakin kaksi kesää.

Crewsaver 100N ja Polarn O. Pyretin Windfleece-haalari sekä myssy, aivan loistava yhdistelmä! Sama haalari ollut käytössä jo 8kk ja mahtuu varmasti vielä useamman kuukauden, todellakin hintansa väärti.

Oli liivit sitten kuinka mukavat tai hankalat päällä, vuosien varrella tuskin voimme välttyä tappeluilta ja kiukutteluilta niiden pukemisen suhteen. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, joista ei neuvotella. Liivit pitää olla vesillä päällä, niin lapsilla kuin aikuisilla (kuinkas muuten kuin omalla esimerkillä edistät asennetta tämänkin asian suhteen?). Kirpulle meillä on lisäksi sellainen käytäntö, että liivit puetaan päälle jo ennen venelaiturille siirtymistä ja ne riisutaan vasta kun venelaiturilta on päästy pois. Veteen tippumisen suhteen nimenomaan veneeseen nousu ja sieltä poistuminen ovat niitä riskin paikkoja, kuten venelaiturilla lokkien perässä juokseva sekä vedessä uivien kalojen perään kurkotteleva lapsi.

Hankimme liivien alle hellekelejä ajatellen myös uv-suojapuvun. Se tuntuu mukavan vilpoisalta ja suojaa lapsen ihoa auringolta. Aurinkolasit- sekä hattu meillä oli jo entuudestaan ja ne ovat osoittautuneet erittäin tarpeellisiksi. Kylmempiä kelejä varten meillä on muuta tuulen- ja sateenkestävää vaatetusta. Veneilyssä toimivat samat vaatteet kuin muussa ulkoilussa. Lapsen oppiessa kävelemään tukevat ja liukumattomat kengät tulevat tarpeeseen - mielellään myös hyvällä kiinnityksellä, jotta niitä ei tarvitse onkia vedestä. Mistä tuli mieleeni, että meillä on vielä haavi hankkimatta. Se on kuulemma aivan ehdoton lapsiperheessä kun veteen lentää toisinaan kaikkea sellaista, mistä et ole vielä valmis luopumaan.

Polarn O. Pyretin UV-suojapuku sekä Bumbo-tuoli kannella, ei muuten liu'u vaikka vene keikkuisi.

Koska laiturista lähtöön ja rantautumiseen useimmissa veneissä tarvitaan kaksi aikuista, pitää lapsen "kiinnitys" tai muu turvallinen paikka miettiä siksi aikaa. Meillä hytin ovet ovat onneksi niin tiukat, että sieltä ei kovin pieni lapsi pääse karkuteille omin avuin. Tässä vaiheesa ei kuitenkaan voi lasta vain jättää hyttiin vapaana sillä hän osaa kiipeillä ja tippua pää edellä, joten istutamme hänet Bumbo-tuoliin aina kun omat kädet pitää saada vapaaksi. Toistaiseksi hän ei pääse Bumbosta ylös liivit päällä ja toisaalta Bumbosta toimii veneellä myös mm syöttötuolina. Moni käyttää auton turvakaukaloa, polkupyörän turvaistuinta tai keinua näissä tilanteissa. Toistaiseksi menemme Bumbolla (hävetköön hän joka väittää, että se on aivan turhake!), koska olimme saaneet sellaisen jo aikaisemmin kaverilta lainaan.

Etenkin yliyön retkiä varten ruokien sekä juomien kylmäsäilytys pitää ratkaista jotenkin ja me päädyttiin hankkimaan Igloo-kylmälaukun (sähkökäyttöiset syö veneen akkua ja pitävät meneteliä). Valmistaja lupaa jopa neljän vuorokauden kylmyyden säilytettäville tuotteille. Lastenruuat ovat pääosin onneksi huoneenlämmössä säilytettäviä, mutta esim. juomaton maito on hyvä saada kylmään odottamaan. Meillä on ollut mukana pääosin sellaisia ruokia, joita voi syödä ilman lämmitystä, mutta veneen varustelutasosta riippuen ruokapurkit saa lämmitettyä esim. vesihauteessa.

Muuten matkassa kulkee mukana sama vaippalaukku kuin kaupungilla pörrätessä. Puhdistusliinoja, käsidesiä sekä roskapusseja kuluu veneillessä ehkä hieman enemmän. Retkikohteesta riippuen kantoreppu ja/tai matkarattaat ovat usein mukana. Toistaiseksi Manduca on osoittautunut käytännöllismmäksi. Eräs hellepäivä näin kyllä erään perheenisän työntävän matkarattaita Pihlajasaaren hiekassa, pisteet hänelle urheudesta.

Nyt alamme valmistautumaan Juhannukseen, jolloin meillä on suunnitteilla viettää useampi yö saaristossa. Tehtävälistallani on mm. verhojen ompelu, veneen astiaston ja keittiötarvikkeiden keräily sekä useamman vuorokauden ruokalistan pohdinta.

Usein kuulee, että veneilyn aloittamista lykätään hamaan tulevaisuuteen pienten lasten vuoksi. Ymmärrän sen hyvin, onhan se välillä moninverroin raskaampaa kuin aikusten kesken seikkailu sekä vaatii paljon joustamista ja mukautumista, myös rahaa. Me kuitenkin näemme tämän mahdollisuutena viettää laatuaikaa ja kerätä uusia kokemuksia yhdessä perheen kesken. Jokainen ikävaihe (ja jokainen lisälapsi) tuo varmasti omat haasteensa, mutta vuosien varrella lapset varmasti nauttivat myös enemmän ja pääsevät itse osallisiksi touhuun - tämän varaan ainakin lasken, että noin 10-15 vuoden päästä makaan kannella bikinit päällä kylmä juoma toisessa kädessä kun lapset hoitavat ohjauksen sekä rantautumisen :) Sitä päivää odotellessa nautitaan tässä ja nyt.

Päiväuniaika on veneelläkin paras hetki ottaa hieman omaa aikaa...

Aurinkoisia päiviä maalle ja merelle toivotellen!