Kirpulla tuli nyt kymmenes lento täyteen. Itselleni tämä matka oli ensimmäinen Norwegianin kyydissä ja kokemus oli oikein positiivinen. Viikonloppumatkalla pakkaaminen oli varsin helppoa ja valmistautuminen lentomatkalle meni jo aivan rutiinilla. Poikkeuksena aikaisempiin lentoihin, Norwegianilla piti luovuttaa matkarattaat jo lähtöselvityksessä ruumaan. Tähän olemme varautuneet joka kerta, mutta hassua kun Helsinki-Vantaalla Finnairin ja Lufthansan lennoilla on ollut aivan eri käytäntö. Norwegiani tarjosi rattaille kuljetuspussin, joka oli läpinäkyvä jätesäkki, mutta se suojasi hyvin likaantumiselta.
Olin lukenut muuten jo aikaisemmin netistä kuinka Helsinki-Vantaalla on Reiman mainosrattaita, mutta ne ovat aika isoja. Pitihän niitä testata ja kyllä, niissä meidän Kirppu voi alkaa matkustamaan lähempänä kouluikää. Otimme kuitenkin rattaat käsimatkatavaroille koska rattaita näytti olevan runsaasti vapaana. Kirppu jatkoi matkaa Manducassa.
Lento meni todella hyvin vaikka kakkospäiväunet jäivät nukkumatta. Kuinka helppoja tuollaiset tunnin lennot ovatkaan! Lennolla viereeni sattui oikein ystävällinen ruotsalainen nuori mies, joka jo heti alkoi kehumaan kuinka suloinen tyttäreni on. Melkein jo sanoin, että "no katsotaan kuinka kauan" ja kauhun sekaisin tuntein mietin miltä nuoren miehen merkkipuku ja lankatut kengät näyttävät kun kaivamme eväät esiin. Kirpulla oli kuitenkin niin hauskaa katsella tämän kansikuvapojan kalvosinnappeja ja lehdenlukemista, että vältyimme turhautumisilta ja suu aukesi nätisti jokaiselle puurolusikalliselle - ilman päristelyjä. Viihdykkeinä toimivat jälleen myös istuintaskusta löytyvä pelastautumiskortti sekä tyhjä Pringless-sipsipurnukka. Aivan turhaan pakkasin taas leluja mukaan, käytännön esineet ovat paljon viihdyttävämpiä!
Perillä Arlandassa hyppäsimme Arlanda Expressin kyytiin. Tämä olikin oikein mainio tapa matkustaa rattaissa nukkuvan lapsen kanssa, sillä meillä ei ollut turvakaukaloa mukana tälläkään kertaa, olisi taksimatka ollut turhaa jännitystä. Junan päätepysäkiltä (T-Centralen) oli alle kilometrin matka hotellille Tegnerlundenin puiston laitaan. Alueena Vasastan / Norrmalm (joku viisaampi osaisi kertoa kummasta tarkalleen olimme) oli erittäin viehättävä puistomaisemineen sekä lukuisine ravintoloineen. Maisema muistutti paikoin Helsingin Ullanlinnan, paikoin Kruununhakaa. Hotellin läheisyydessä oli myös viihtyisä leikkipuisto, missä kävimme keinumassa.
Kaksi yötä tavallisessa hotellihuoneessa todisti sen, että lapsen kanssa matkustaessa kannattaa suosia huoneistoja. Pieni huone josta iso parisänky vie suurimman osan lattiatilasta, on erittäin epäkäytännöllinen liikkumaan opettelevan "menen kaikesta pää edellä" -lapsen kanssa. Meillä oli lisävuoteena matkasänky, joka tiukan paikan tullen toimi myös leikkikehänä. Olin pakannut viikonlopun ruuiksi lapselle kaikkea sellaista, mikä menee tarvittaessa taskulämpimänä, joten taisin käydä vain kerran respassa lämmittämässä yhden aterian. Koska huoneessa ei ollut jääkaappia, ei edes minibaaria, piti kaikki avatut lastenruokapurkit heittää roskiin jos niitä syöty kerrasta, koska niiden säilytys ei oikein onnistunut. Tästä syystä ruokaa meni tavallista enemmän, mutta jollain ihmeen kaupalla olin onnistunut arvioimaan menekin jokaista purnukkaa myöten ja kotimatkalle lähti vain lennolle tarvittavat ruuat.
Tukholma sinänsä on todella kiva matkakohde pienenkin lapsen kanssa, sillä siellä pääsee liikkumaan kätevästi ja turvallisesti sekä kävellen että julkisilla. Ravintoloissa ja kahviloissa pikkuasiakkaat huomioidaan, syöttötuoleja löytyy lähes aina, ja lastenhoitohuoneitakin on ruhtinaallisesti. Se mistä Ruotsi ansaitsee erikoismaininnan tasa-arvosta on se, että hoitopöydät löytyvät myös miestenhuoneista eikä pelkästään naistenhuoneista. Pääsi Mieskin ekaa kertaa kokeilemaan miltä tuntuu vaihtaa vaippa ihan yksin miestenhuoneessa - hienostihan se meni.
Pari päivää menivät shoppaillen, ulkoillen kauniissa ilmassa sekä sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kävimme Vasamuseetissa. Se oli toimiva paikka rattaiden kanssa, koska siellä oli hissit joka paikkaan sekä oikein hyvät lastenhoitohuoneet. Itse museo oli myös sellainen, että siellä ei paljon häiritse lapsen kitinä tai hyppely, koska paikka oli museoksi aika hälyinen paikka jo itsessään eli sinne uskaltaa mennä isommankin koheltajan kanssa, katseltavaa kyllä riittää.
Paluumatkalle jouduimme taas luovuttamaan matkarattaat ruumaan, mutta Arlandassa tämä olikin suunniteltu astetta viisaammin: viedessäsi rattaat Special baggage -hihnalle, viereisestä telineestä saa lentoaseman matkarattaat lainaan. Ne olivat sellaiset perinteiset simppelit sateenvarjorattaat, joissa Kirppukin pystyi istumaan nipinnapin. Niillä me sitten huristelimme ympäri lentoasemaa kunnes tuli aika nousta koneeseen.
Iltapuuron tarjoilimme jo lähtöportilla ja yöpaita valmiiksi päällä oli mukava nukahtaa paluulennolla äidin syliin. Koneesta laukkuhihnan kautta autoon siirtyminen katkaisi unta, mutta onneksi matkaväsymystä riitti lopulta aamuun saakka.
Ja niin se aurinko paistoi Helsingissäkin heti maanantaiaamusta. Ihanaa olla kotona, tästä ei kevätfiilis parane ja nyt me ei kyllä reissata vähään aikaan minnekään. Piste.
